Paha maa |
Illalla kävin puolisoni kanssa paikallisessa Kinossa katsomassa uuden kotimaisen elokuvan “Paha maa”. Vanha elokuvateatteri on remontoitu sitten viime käynnin. Aikaisempi isompi uudistus tapahtui 1980-luvun puolivälissä (mm. uudet penkit), ja nyt on ollut tekniikan vuoro. Hienoa, että elokuvateatteri saatiin säilymään tässä kylässä.
Pidin filmistä. Ei se kansan elämän synkimpien sävyjen kuvaajana tietenkään pääse Kahdeksan surmanluotia -klassikon tasolle, mutta sidos nykyaikaan tekee siitä iskevän. Eppu Normaali –välitekstit olivat oikeastaan hieman mauttomat. Kyllä filmi lunastaa paikkansa tämän sortin kansanperinteen kuvaajana ominkin avuin. (Välitekstit tai vastaavat jäsennyskeinot tuntuvat olevan muotia eturivin uudessa kotimaisessa elokuvassa. Ainakin "Juoksuhaudantiessä" ideaa käytettiin).
Pasilan järjestelyratapihan valo- ja äänimaisemaa oli hyödynnetty minusta hienosti. Poliisin tapaturmainen kuolema saatiin juuri niin sekavan näköiseksi, miltä sen varmaan haluttiinkin näyttävän.
Mikä edellytti tapahtumapaikaksi juuri Helsinkiä? Arvatenkin tekijöille tutut maisemat ja ympäristön tuttuus suuren yleisön silmissä. Itse tarina soveltuisi mihin tahansa maakuntakaupunkiin. Helsinki-keskeisyys joinekin valikoidusti viljeltyine selkeine mutta korostamattomine maamerkkeineen tahtoi varsinkin alussa tuoda mieleen ”Sairaan kauniin maailman” näin elokuvia harvemmin katsovan näkökulmasta.
Aiheen rumuudesta huolimatta väkivallalla ei mässäilty sen enempää kuin television taannoisissa tasokkaissa saksalaisissa poliisisarjoissa oli tapana. Siitä pisteet.
Mahtavatkohan joskus tehdä Arto Salmisen kirjoja elokuviksi? Ne tosin eivät sellaisenaan taida olla kovin antoisia dramatisoitaviksi, ja käsikirjoittajalle tulisi lisätöitä.
Luulen, että yksi tämänkaltaisten ”inhorealististen” elokuvien suosion syy on se, että katsoja saa kokea, miten hyvin hän on omat asiansa hoitanut verrattuna valkokankaan henkilöihin, joissa on tarjolla vain antisankareita. Olisiko viihde viihdettä, jos se ei jollakin tavoin koskettaisi ihmisen hedonistista puolta?
Joka tapauksessa hyvä elokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti