Menkää töihin!

Viikon Opettaja-lehti referoi viime syksynä julkaistua Opetushallituksen laatimaa työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointiraporttia. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen tulisi tuottaa taitajia perinteisille tekniikan aloille kone- ja metallitekniikkaan, auto- ja kuljetustekniikkaan sekä rakennustekniikkaan. Sosiaali- ja terveysalan osaajia pitäisi saada lisää kaikista heitä kouluttavista oppilaitoksista ammattikouluista yliopistoihin. Sen sijaan kulttuurialan, vapaa-ajan toiminnan ja humanistisen alan koulutus on työvoiman tarpeeseen nähden liian suurta.

Tulevaisuuden työvoimatarpeesta 52 % ennakoidaan katettavan ammatillisella peruskoulutuksella. Tämä on paljon, kun lukioon hakeutuu peruskoulun päättävistä 56 % ja ammatilliseen peruskoulutukseen vain 35 %. Käytännössä kaikki lukioon hakeutuvat pääsevät sinne, valtaosa eli 86 % heistä ensisijaiseksi ilmoittamaansa hakuvaihtoehtoon (OPH:n Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2003 –raportin mukaan). Tietenkään yleissivistävä lukio ei ole huono pohja ammattikouluopinnoille, päinvastoin. Tämän seikan toivat erityisesti esiin kuluneella viikolla Helsingissä tapaamani kollegat, jotka tosin samalla kertoivat, että monien pääkaupunkiseudun lukioiden tuottama matemaattis-luonnontieteellisten aineiden osaamistaso on riittämätön ammattikoulun vaatimuksiin nähden. Viimeksi mainitun osalta kyse on tietenkin monimutkaisesta syy-yhteyksien verkosta, joista opiskelumotivaatio ei ole suinkaan vähäisin.

Vaikka raportista uutisoidaan opettajille vasta nyt, toivottavasti se on päätynyt ajoissa mahdollisimman monen yhteishakuvalintojaan suunnitelleen peruskoululaisen ja opintojaan lopettelevan toisen asteen opiskelijan ja heidän opinto-ohjaajiensa luettavaksi. Tulevaisuudessa korostunee tilanne, jossa ammattia arvostetaan mm. palkan näkökulmasta osaamisen käytännön hyödynnettävyyden, ei muodollisen koulutusstatuksen näkökulmasta. Toisen asteen ammatillisen perustutkinnon suorittaneen lähihoitajan tai levyseppähitsaajan tulevaisuus on ennakointiraportin mukaan paremmissa kantimissa kuin ”väärälle” alalle suuntautuneen ammatti- tai tiedekorkeakoulututkinnon suorittaneen.

Vielä kun opinto-ohjauksessa muistettaisiin riittävästi painottaa sitä, että ammatti ja työ ovat vain yksi, joskin tärkeä, osa elämää. Nykyaikana ansiotyö ja sen kannalta välttämätön uusintamistoiminta ei vaadi ajankäytöstä läheskään niin suurta osaa kun vaikka 50 vuotta sitten. Melko optimaalinen tilanne voisi olla sellainen, jossa ammatti valittaisiin keskittyen sen tarjoamiin työllistymismahdollisuuksiin, ja ammatin tarjoamia resursseja käytettäisiin sitten omien intressien ja itsensä toteuttamiseen vapaa-ajalla. Tästä utopiasta blogi”yhteisö” (ja sitä ennen newssit) on yksi esimerkki ainakin, mitä tulee niin sanottuihin kolumni- ja erikoisalablogeihin. Enkä nyt tarkoita läpinäkyvintä ilmiötä: kahden paljon harjoitetun asian eli työpurnaamisen ja sunnuntaisosiologisoinnin mahdollista yhteyttä.

Yhtä kaikki, voi olla, että tulevaisuudessa jotkin asiat epäammatillistuvat.

Puhdisteluja

Aamupäivällä sukset saivat taas perusteellisen puhdistuksen. Saunalenkin jälkeen pohjat olivat jälleen siivousta vailla. Roskia on ladulla vuodenajalle tyypillisellä tavalla. Usein ne on pudottanut länsituuli, mutta tänä vuonna pohjoinen.

Vilma on popsinut uutta kissanruohoaan pitkin päivää. Ehkä kissasta vaikuttaisi kummalliselta ihmisten halu juoda outoa nestettä ja jonkin ajan päästä sitten oksentaa. Kissan ruohonsyöntivietti on rationaalinen. Kissathan tunnetusti ovat siistejä eläimiä ja pesevät itseään usein. Pesutapa vain on omiaan keräämään ruoansulatuselimistöön karvoja. Ne saa mukavasti poistettua nauttimalla aika ajoin annoksen ruohoa tai vaikka viherkasveja oksennuslääkkeeksi.