Hiirestystä

Aamulla linja-autoa odotellessa pudotin kaksi kirjettä postilaatikkoon. Toisessa oli postikorttikuva-aihio painatusprojektin organisaattorille ja toinen oli ammattilehden mainoksen arvontakuponki Ei-kuoressa. Jälkimmäisiä tulee palauteltua silloin tällöin, vaikka järjellä ajatellen se on postimaksujen hukkaan heittämistä. Toisaalta pelaanhan joskus pajatsoakin. Ei niin, että oikeastaan edes toivoisin voittavani lehtimainosten hehkuttamia kymmenien tuhansien eurojen päävoittoja. Muutaman kerran on tärpännyt jonkin pienemmän suhteen. Jokunen vuosi sitten onni suosi Macmaailmassa ProMouse-hiiren verran.

En ole aikaisemmin kokeillut nättiä Mac-hiirtäni. Sen saadessani minulla oli käytössä vanha työasema, josta puuttui USB-liitäntä. Sittemmin hiiren häntä tuntui kiusallisen lyhyeltä, koska nykyisessä työasemassa USB-liittimet ovat vain takapaneelissa. Hiiri unohtui hyllyyn.

Nyt kokeilin, mitä punaniska-PC (perusklooni Windowsilla varustettuna) pitää Applen hiirestä. Pitihän se, ja tunnisti hiiren mahtipontisesti nimellä "human interface device". Hyvin tuntuu pelaavan yhteen koneen oman Logitechin kanssa. Kahdella hiirellä operointi on vekkulia. Peruskäytössä applelainen toimii ihan hyvin, mutta varsinaiseksi työkaluksi siitä ei ainakaan PC-maailmassa ole Logitechiin verrattuna.

Ylihuomenna pitää esitelmöidä lyhyesti. Tähän saakka olen karttanut PowerPointia ja tehnyt oikeita piirtoheitinkalvoja vaikkapa Corelilla. Nyt ensisijaisena AV-vaihtoehtona lienee tietokone ja dataprojektori, joten PowerPoint on saanut toimia illanviettotapana.

On helmikuu, kalenterikuvassa Sr2 Savion suoralla ja tulppaanikausi avattuna maljakossa olohuoneen pöydällä. Lumitöitä oli vain pari senttiä ja auran jäljet.