Muistin ja auton puhdistusta

Työmaalla esiteltiin web-pohjaista koulutuksen arviointijärjestelmää, joka vaikutti näppärältä. Muun muassa kunkin kyselyn reaaliaikainen vertailu järjestelmän kautta saatujen vastaavien kyselyjen tulosten keskiarvoon antaa kokonaisuudelle lisäarvoa.

Omaan muistiin ei pitäisi luottaa. Jouduin pyynnöstä etsimään muuatta museoveturia koskevaa hallintasopimusta, jonka muistin aivan varmasti tehdyn 1990-luvun alkuvuosina. Ei löytynyt kuin veturia kesätöikseen kunnostaneiden nuorten miesten työtodistusten kopioita ja yhden veturinpuhdistajana muutaman kesäisen viikon toimineen nuorenparin kortteerin vuokrasopimus. Kaivattu paperi löytyikin mapista, jossa oli vuoden 1997 asiakirjoja, päivättynä tuon vuoden maaliskuulle. Joko 1990-luvustakin on niin kauan aikaa, että muisti alkaa sekoittaa vuosikymmenen alku- ja loppupään tapahtumia?

Illalla kävin pesettämässä auton. Jonoa oli arki-iltanakin kylän ainoaan autonpesukoneeseen. Huoltamoa oli remontoitu sisältä sitten viime näkemän. Kahvilan kalusteet oli vaihdettu tyyliin, jonka ilmeisesti on tarkoitus tuoda mieleen Onnenpäivät-TV-sarja. Hieman samaa tyyliä on ainakin Helsingissä jäähallin lähellä sijaitsevassa hampurilaisravintolassa. Itse asiassa tuollaiset kalusteet olisivat sopineet tyylillisesti - historiallinen todellisuus ylihistoriallisille mielikuville uhraten - paljon paremmin loppuvuodesta puretulle vanhalle Teboil-huoltoasemalle, joka oli ulkokuorensa pyöreiden muotojen puolesta aitoa 1940-1950-lukujen taitetta. Huoltamo, jossa "retrokalusteet" nyt reaalisesti ovat, on 1980-luvun tuotos. Autonpesuvuoroa odotellessani yritin miettiä, millainen sisustus kuuluisi 1980-lukulaisen kahvilan henkeen niin, että sitä voisi isommin miettimättä, pelkän vaikutelman perusteella, sanoa "kasarihenkiseksi". Ei tullut mieleen oikein mitään.

Huomenna en hiihdä. Tänään otti tarpeeksi koville.