Ihmisten kalastajia

Olimme illalla kolmisin, puolisoni, Vilma ja minä, keittiössä nauttimassa iltapalaa, kun ikkunaan koputettiin voimakkaasti. On myönnettävä, että taisimme hieman säikähtää. Se oli turhaa, kun pihalla heilutteli isoja mutta ystävällisen näköisiä miehiä.

Nuo originellit herrat karvahatuissaan, kalastaja-filosofi Linkola ja kirkkoherra Virtanenhan ne siellä. Viimeksimainittu oli tullut muutamaksi päiväksi Savosta Hämeeseen toverinsa avuksi. Olivat reissullaan päättäneet poiketa tälläkin kulmalla tervehtimässä.

Kaksi kuhaa tuli ostettua. Pariskunnalle on kuulemma ehdottomasti myytävä kaksi. Taitaa olla kalapainotteinen ruokavalio lähiaikoina luvassa.

Harvoin kuulee arkipuheessa niin vanhanaikaisen elitististä puheenpartta kuin mitä Linkola käyttää. Se on muisto niiltä ajoilta, kun oli olemassa aito opillinen eliitti tapakulttuureineen, eivätkä kaikki olleet nykyisenkaltaista, keskihajonnaltaan vähäistä Halbbildung-joukkoa. Tätä älköön tulkittako moitteeksi miltään kannalta, päinvastoin. Yhtäältä hienot vanhat tavat ovat kauniita ja toisaalta nykyään asiat ovat paremmin niin koulutuspoliittisesti kuin yhteiskunnallisenkin tasa-arvon kannalta.