Ei niin pitkä perjantai

Tänään ajoin pitkästä, pitkästä aikaa autolla töihin. Yleensä tulee käytettyä linja-autoa, ja nyttemmin on ollut harvemmin työtehtäviä, joissa omalla autolla liikkuminen olisi tarpeen. En kyllä vaihtaisi linja-auton mukavuutta ja edullisuutta siihen ajansäästöön, jonka henkilöautotyömatkailu tuo. Auto vietti työpäivän huollossa, jonka lasku ei päätä huimannut: 75 euroa. Toisaalta, eipä tuossa vikaakaan ollut. Hinta koostui moottoriöljyn ja öljynsuodattimen vaihdosta ongelmajätemaksuineen ja tarkastuksista. Ja ennen kaikkea huoltokirjaan lyödystä leimasta. Käytännössä olemme todenneet, että pikkukaupungin pieni ja perinteinen, autoliikkeen takapihalle piilotettu merkkihuolto tekee huolellisempaa työtä kuin ison kaupungin modernia teollisuuslaitosta robotteineen päivineen muistuttava vastaava. Joitakin vuosia sitten viimeksi mainitun huollon "laatu" koitui nokka-akselin hihnan kohtaloksi kesken matkan. Onni onnettomuudessa oli, että sylinterinkansi ja männät eivät samalla muuttaneet malliaan, kuten tuossa tilanteessa monen moottorimallin kohdalla käy. Mutta huoltoliike meni vaihtoon, ja paremmin tämä nykyinen työmatkoihinkin sopii.

Viime yönä satanut lumi paransi huomattavasti maisemia. Ladulla - tai oikeammin luistelu-uralla; latu oli melko liukas - se tosin oli raskasta. Yhdestä kohdasta lenkkiä näkee moottoritielle. Kuuleekin, tosin paljon vaimeammin kuin viime vuosikymmenen lopussa tietä rakennettaessa luuli. Pitkät valomadot kertoivat viikonlopun menoliikenteen saavuttaneen Vanajan-Hämeen molemmista suunnista. Samaa viestitti huoltoasema-kauppakeskuksen täysi parkkipaikka.

Perjantai-iltarutiinissani, viikon Kotimaa-lehdessä, oli paljon asiaa, jonka huolellinen lukeminen todennäköisesti laittaisi aivot liikkeelle. Ruotsissa missionsprovins repii kirkkoa rikki. Lähetysalue Pohjolassa ja naisten vaientaminen. Joku raja keskiaikaromantiikallakin saisi olla. Mutta nyt on sitten oikein lähetyspiispakin. Mutta löytyy fundamentalisteja muualtakin. Elonkehässä jaksaa muuan palavaa ateismiuskoaan todistava kirjoittaja julistaa sanomaansa siitä, miten haravalla pitää maalata talonseinää eli käyttää empiirisen maailman työkaluja käsiteltäessä metafyysisiä kysymyksiä. Tämänpäiväisessä saarnassa taisi olla lukion filosofian kirja tai joku muu vastaava älykköraamattu kaivettu argumentoinnin tueksi, kun löytyi niin paljon hienoja sanoja.

Puolisoni kuuluu soittelevan kitaraa alakerrassa. Ei kylläkään "stratoa". Pitäisi joskus kinuta häntä kaivamaan sekin soittopeli taas esiin. Hyvä seura ja takkatuli taitaa houkutella nyt tietokoneen äärestä pois viettämään laadukkaampaa aikaa.