Cum masculo non commisceberis coitu femineo: abominatio est

Iltapäivällä suksia voidellessa kuuntelin Yleisradion nuorisokanavaa. Sitä tulee enää sangen harvoin kuunneltua. Lähinnä vain talliradiovastaanottimissa - niin auto- kuin veturisellaisissa - koska jostain syystä juuri tuo kanava kuuluu niissä häiriöttömimmin. Ohjelmassa haastateltiin kansanedustaja O. Tynkkystä. En ole hänen edustajakauden tekemisiinsä mitenkään erityisesti tutustunut, mutta ainakin haastattelussa hän antoi varsin miellyttävän vaikutelman. Moni median haastateltavana oleva asiantuntija, vaikuttaja tai muu merkkihenkilö viittaa - varmaankin pelkkää ajattelemattomuuttaan - oman viitekehyksensä asioihin kuin ne olisivat kaikille itsestäänselvyyksiä. Tynkkynen selitti tiiviisti ja selkeästi, mikä on esimerkiksi ryhmäkokous sellaisen termin lausuessaan. Luulisin, että ainakaan kaikille nuorisokanavan kuuntelijoille asia ei ole itsestäänselvyys. Yle pääsi täyttämään Yleisradiolain 7 §:n asettamaa tiedotustehtäväänsä.

Reippaan hiihtolenkin ja saunomisen jälkeen söimme kelpo annoksen perunaa yrteillä ryyditettynä. Silti illan mittaan sekä puolisollani että minulla on ollut vähän väliä olevinaan nälkä. Onneksi talossa ei ole turhaa naposteltavaa.

Tarpeeton nälän tunne on hieman samantyyppinen asia kuin se, jota joku viisas on kutsunut ihmiskunnan perisynniksi: henkilökohtainen tyytymättömyys ja siitä johtuva halu saada aina lisää ajattelematta seurauksia tuon halun tyydyttämisestä.

Mutta mennään isoista synneistä vähäisempiin. Mainostin viikon Kotimaa-lehteä tavanomaista kiintoisampana lukupakettina. Samaisessa lehdessä eksegeetikko K. Kuula pohdiskelee Raamatun ja homoseksuaalisuuden suhdetta ja päätyy toteamaan, että homoseksuaalisuuskiellon perustelemattomuus tekee siitä ongelmallisen kristillisenä näkökantana noudatettavaksi.

On totta, että Raamatussa ei ole kovin montaa kohtaa, joissa viitataan homoseksuaalisuuteen. Ne kaikki ovat selkeästi kielteisiä. Mooseksen laissakin asiaa tyydytään vain kauhistelemaan. Vain Paavali - jonka maailmankatsomus oli oman aikansa mittapuulla lähinnä tieteellinen - vaivautui mainitsemaan perusteen kielteisyydelle: hän piti sitä luonnonvastaisena.

Paavalin "tieteellinen" lähestymistapa ei toki pohjautunut kvantitatiivisiin analyyseihin, mutta tilastollisessa mielessä kyse on normipoikkeamasta, ja se saattaa olla yksi peruste käsitykselle luonnonvastaisuudesta. Kuuluuhan joihinkin nykyajankin "tieteellisiin" maailmankatsomuksiin vahva, lähes moralismia lähentelevä oppi siitä, että normipoikkeavuus on "pahaa".

Vielä Paavalin aikana ja vuosisatoja sen jälkeenkin - muistettakoon vaikka kansainvaellusten ajat Euroopassa; miksei 1300-luvun ruttokin - luonnonvastaisuuden ajatus on saattanut nousta käytännönläheisesti sitä seikasta, että mahdollisimman suuri syntyvyys oli tavoiteltavaa. Perhe- ja sukutasolla se oli usein elinehto, ja yhteiskunnankin tasolla, ainakin pienten kansojen keskuudessa ja kriisiaikoina, samaten. Homoseksuaalinen parisuhdekulttuuri ei kovin hyvin tue tätä tavoitetta.

Kuula päätyy monen mielestä arvatenkin melko rohkeaan päätelmään: koska asiaa ei uskonnon sisällöstä lähtevin seikoin erityisesti perustella, homoseksuaalisuuden kieltäminen ei nykyoloissa ole aivan Raamatun hengen mukaista lähimmäisenrakkauden näkökulmasta katsottuna.

Kirkko ei ole aikoihin noudattanut moniakaan nykyajan tilanteessa tarkoituksettomia, mutta muinaisina vuosisatoina ehkä tarpeellisia raamatullisia ohjeita. Onhan esimerkiksi monimutkaisista puhdistautumissäädöksistä luovuttu.

Ja taitaa olla niinkin, että joitakin selkeitä ohjeita ihmisiksi elämisestä on säännönmukaisesti haluttu unohtaa jo alkukirkon päivistä ja niiden sijaan on painotettu homoseksuaalisuuskieltojen kaltaisia helppoja ohjeita, jotka koskevat vain "niitä" mutta joista ei ole turhaa vaivaa "meille".

Asia on vakava linjakysymys raamatullisen lain ja lähimmäisenrakkauden välillä, ja molemmat näkökannat ovat Raamatulla perusteltavissa. Kuulan teksti oli ponteva puheenvuoro keskusteluun, joka toivottavasti kuitenkaan ei synnytä meille omia missionsprovinseja.