Ehtaa haircuttia

Töissä oli koko lailla ankea tunnelma. Minulla oli viimeinen yhteinen työpäivä Helmin kanssa. Helmi on ehdoton helmi. Hän on vuosikymmeniä ollut koulun muisti, sydän ja aivot. Tämän viikon jälkeen hän jää nauttimaan moneen kertaan ansaituista vapaaherrattaren päivistä.

Iltapäivän palaverissa tunnelma oli edelleen ankea, ja se näkyi muistakin. Varmaankin siksi, että tiedettiin Helmin istuvan nyt viimeistä kertaa tuon pöydän ääressä.

Ikävä tulee.

Kotiin tullessa oli lumitöitä tarjolla. Ei niinkään paljon taivaan antimien vuoksi, mutta aurat olivat taas vaihteeksi ummistaneet pihatien alkupätkän kahdelta suunnalta, yksi heittämällä lunta maantieltä ja toinen kevyenliikenteenväylältä.

Sähköposti vanhalta toverilta kirkasti päivän. Todellakin, edellisestä tapaamisesta on pian kaksi vuotta. Ja kymmenenkin on kulunut petollisen nopeasti. Näinä päivinä tuppaa olemaan tavanomaista suurempi kiusaus miettiä ajan kulumista. Se ei ole kovin järkevää pohdittavaa.

Illalla punnitsin ladun ja dojon välillä. Latu houkutti enemmän. Keli oli hyvä ja ulkoilijoita melko paljon. Olen onnistunut hukkaamaan johonkin toisen suksen siteen joustopalan. Luultavasti se on murtunut alaosastaan tai sitten kiinnitystappi on katkennut. Niitä taitaa saada varaosina, toivottavasti ainakin.

Muitakin huoltotoimenpiteisiin liittyviä asioita on päivään mahtunut. Kodinkonekorjaaja kävi uusimassa pesukoneen termostaatin. Kone on palvellut toistakymmentä vuotta, mutta kuulemma kytkennät olivat alunperinkin väärin, ja vain toinen termostaateista oli toiminnassa. Ihme, että se kesti näinkin pitkään. Yleensä vanhan korjaaminen on uuden hankintaa järkevämpää, varsinkin kun mekaaniselta laadultaan noin hyviä koneita ei taideta enää tehdä. Kotikylässä ei kodinkonekorjaajia toimi. Pesukoneen korjaaja tuli tehtaanpiippujen juurelta. Samaan kaupunkiin tuli autolle tilattua kilometrihuolto.