Täällä weblog on edelleen verkkopäiväkirja

Janne Jalkanen on kirjoittanut ansiokkaan perustellun mielipiteen siitä, mistä weblogeissa on kysymys. Jalkasen (samoin kuin taannoin Jari Sedergrenin) aihetta koskevat analyysit ovat olleet perusteellisia ja mielenkiintoisia, kuten tämä uusinkin.

Oma näkemykseni on edelleen se, että weblogeissa ei ole kysymys mistään erityisestä uudesta julkaisumuodosta. Alunperin blogit toki olivat Internet-julkaisemisessa uusi asia. Ne olivat toimitettuja linkkilistoja, joiden yhteydessä loki-termi vaikuttaa hieman oudolta.

Nykyiset ns. täsmäblogit, jotka Jalkasen mielipiteessä saavat aivan ansiosta kunnioitusta, ovat itse asiassa nykyaikaisen tekniikan mahdollistama uusi muoto perinteisten aihekohtaisten web-sivustojen "ajankohtaista"-sivuista (jotka nekin - hyvin laaditut - on aikojen alusta saakka tehty laskevaan kronologiseen järjestykseen siten, että viimeisin asia näkyy ensimmäisenä).

Rajattuun aiheeseen kurinalaisesti keskittymättömät blogit sen sijaan ovat mielestäni verkkopäiväkirjoja. Eivät päiväkirja-sanan lapsenmielisessä juorulehtimerkityksessä, vaan sellaisessa merkityksessä, jossa arkikielessä puhutaan mm. Paasikiven tai Kekkosen päiväkirjoista.

Mielestäni weblog-idean merkittävin konkreettinen piirre on julkaisujärjestelmien kehittyminen. Tässä mielessä Jalkasen esittämä mekanistinen weblog-määritelmä on mielestäni osuva.

Yhteiskunnallisen vallankäytön mahdollisuus blogien kautta kiehtoo ideana monia, erityisesti kun suuresta maailmasta on osoitettavissa esimerkkejä. Väitän kuitenkin, että blogin välityksellä vaikuttamiseen kykenevä ryhmä tai yksilö mitä todennäköisimmin kykenisi samaan myös ilman blogiaan. Tietoyhteiskunnan yhteiskunnallinen vaikuttaja ei merkittävästi eroa muunlaisen rauhanomaisissa oloissa elävän yhteiskunnan vaikuttajasta.

En silti väitä, että weblogit ovat yleiseltä kannalta katsottuna täysin merkityksettömiä. Suurta vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä maalailevien "new order" -visioiden sijasta ainakin minun kaltaiseni yksinkertainen kansanmies arvostaa enemmän Jukka Melarannan konkreettisia pohdintoja esimerkiksi verkkoyhteisöllisyydestä ja sen tuomista yhteiskunnallisista mahdollisuuksista.

Olen takuulla ja mieluusti väärässä, mutta minusta tuntuu kuin pääkaupungin - ainakin Pitkänsillan itäpuolisessa - blogiscenessä olisi jalo tavoite blogi-idean nostamisesta joksikin aivan erityiseksi asiaksi. Se olkoon jokaisen oma asia. Mutta onko siinä samalla aistittavissa hieman Seppo Bruunin ja kumppanien kirjoittamasta "Suomalaisen rockin historiasta" (WSOY, Porvoo 1998) luettavissa olevaa pääkaupungin "oikeiden" rokkarien suhtautumista tamperelaisiin punkkareihin: "Miks ne on niin paskasia?" - verkkojulkaisemisen kyseessä ollen tietenkin ilman maantieteellisiä määritteitä ;-)

Tasa-arvosta

Evankelis-luterilaisen kirkon äänitorvessa Kotimaa-lehdessä on viime viikkoina keskusteltu voimakkain äänenpainoin sukupuolirooleista. Pelin avasi pari viikkoa sitten Charlotta Lindfors, jonka mukaan mies ei sovi hengelliseen virkaan, koska testosteroni aiheuttaa väkivaltaisuutta, reviiriajattelua, alistamista ja voimankäyttöä.

Tänään vastasi yhtä järeällä lausunnolla Hanna-Tuulia Hovila, jonka mukaan estrogeeni aiheuttaa ailahtelevaisuutta ja oikukkuutta, minkä vuoksi nainen ei ole sovelias minkään tason vallankäyttäjäksi.

Jos ihminen halutaan väkisin nähdä pelkkänä biologisena koneena, tai asioiden ensisijaisena kontekstina nähdään sukupuolisuus, päädytään edellä kuvatun kaltaisiin mielestäni epätasa-arvoa kiihdyttäviin näkemyksiin.

Asiaa sivuten Ruotsissa esitetty miesvero on herättänyt melkoista keskustelua. Itse näen ajatuksen kuuluvan samaan sarjaan muista ääriliikkeistä lähtevien vaatimusten kanssa enkä usko sillä olevan mitään toteutumisen mahdollisuuksia tasa-arvoa edellyttävässä eurooppaoikeudellisessa ilmapiirissä.

Sen sijaan Euroopan komission esitys naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle julkisessa keskustelussa. Meikäläisessä toimintakulttuurissa asian ongelmakohtana nähdään se, että toteutuessaan direktiivi edellyttäisi naisten ja miesten vakuutusmaksujen asettamista samalle tasolle, vaikka tilastojen mukaan miesten riski on naisia suurempi. Tämän vuoksi mm. Suomen Yrittäjät ry vastustaa direktiiviä taloudellisin perustein.

Luokittelu, päätöksenteosta puhumattakaan, jonkin yksilön todellisuuden kannalta melko toissijaisen ominaisuuden, kuten sukupuolen, mukaan ei ole läheskään ongelmatonta.

Arkikatsaus - joukkovoimaa

Työpäivä sujui Linuxin järjestelmänhallinta-aiheisen kokeen ja sen tarkastamisen merkeissä. Oppi näyttää menneen perille hyvin. Myös erinomaisia ratkaisuja oli tehty. Joskin olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että vakavasti otettavissa opintosuoritusten arvioinneissa arvioijan tulee olla eri taho kuin opetuksen järjestäjän. Yksittäisten opintojaksojen osalta asialla ei liene suurta merkitystä, mutta kokonaisvaltaisten suoritusten osalta on. Tässä ollaan nykyisessä koulutuspolitiikassa oikeilla jäljillä. Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa näytöt arvioidaan työelämän edustajien ja muiden ulkopuolisten toimesta. Nuorisopuolellakin samaan ollaan siirtymässä. Ylioppilaskirjoitusten arvioinnista vastaavat tutkintolautakunnan asettamat sensorit. Entä korkeakoulumaailmassa diplomitöiden, pro gradujen ja vastaavien päättötöiden arviointi? En kyseistä kenttää juurikaan tunne, mutta oletan että samassa linjassa yleisen suuntauksen ja arvioinnin objektiivisuuden kanssa kuljetaan.

Työpäivä päättyi ammattiosaston hallituksen kokoukseen. Itse asiassa en edes muistanut kuuluvani ko. toimielimeen - mikä ei missään tapauksessa tarkoita ammattiyhdistystoiminnan väheksymistä - mutta onneksi puhelinsoitto tavoitti bussipysäkiltä. Keskusliiton paikallisosaston puheenjohtaja kävi esitelmöimässä osaston toiminnasta ja houkutteli saarekettamme mukaan. Ilmeisen positiivisin tuloksin. Liittymisestä päättää tietenkin ammattiosaston yleiskokous.

Illansuussa puolisoni lähti työkeikalle ja minä poikkesin Ilkan luona. Kuten aina, erinomaista kahvia oli tarjolla. Jälkeenpäin manattiin Compaqin muistinirsoilua.

On tunnustettava, että halpaa olutta tuli noudettua naapurikunnassa sijaitsevasta kulutusjuhlan temppelistä. Onko ihmisen alhaisiin haluihin vetoava kaljanmyyntitoiminta nykyajan temppeliprostituutiota?

Kulta soitteli reissun päältä. Kuulemma Sääksmäen kalastajallekin henkilöautokyyti kelpaa. Kuskina lienee juhannuspyhien isäntämme.