Kulttuurikatsaus

Työpäivä kului tutustuessa Windowsin järjestelmärekisteriin. On sinänsä mielenkiintoista, että järjestelmärekisteriä ei käsitellä edes Microsoftin oman MCSE-sertifikaattitutkinnon materiaaleissa. Luulen, että pitkälti tästä johtuu asian jonkinsorttinen ja täysin turha mystifiointi. Eihän rekisteriä ammattikäytössä olevissa tietokoneissa joudu viilaamaan kuin äärimmäisen harvoin (kotikäyttö ja virittely on tietenkin asia erikseen), voi joku sanoa. Mutta miten montaa kohtuullisen yksityiskohtaisestikin käsiteltävää MCSE-aihetta tarvitaan ammattikäyttöä palvelevissa Windows-koneissa?

Windowsin omaa Regedit-rekisterinmuokkaustyökalua hieman toimivampi versio kirjanmerkkeineen ja dedikoituine varmuuskopiointitoimintoineen on saksalaista laatua edustava ilmainen RegCool.

Käyttäjän kannalta oleellisimpiin rekisteriasetuksiin pääsee käsiksi X-Setupin kaltaisella ohjelmalla (ilmainen ei-kaupallisessa käytössä; sopii atk-maailman Hella-tiimiläisille ja muille virittelystä pitäville :-). Tällaista käyttäessä ei tarvitse paljoa piitata avaimista tai arvoista eikä binary- tai dword-tietotyypeistä. XP-maailmaan on saatavissa tietenkin myös Microsoftin oma vanha kunnon PowerToys Tweak UI -säätimineen.

Edellä mainittu ja monessa blogissakin huomioitu Team Hella on minusta mitä sympaattisin ilmiö. Kauan sitten minullakin oli ilo ja kunnia elää osallisena kyseisessä läpeensä reilussa ja konstailemattomassa nuorten autoilukulttuurissa "maastovarustellun" Tippa-Relluni ohjaksissa.

Tuskinpa tuo nykyaikanakaan kovin erilaista on. Nuorten saatavilla olevat autot ovat absoluuttisesti katsottuna tietysti isompia, mukavampia, tehokkaampia ja arvattavasti turvallisempiakin kuin ennen.

Yksi pieni moitteen sana loistavaan kuva-aineistoon. Lippalakki ja kebab kuuluvat tähän kulttuuriin kuin karvanopat Wunderbaumin juurelle, mutta eivät yhtä aikaa nautittuna. Tästä me vanhat joudumme vähän väliä nousevalle polvelle huomauttamaan toisessakin läpeensä reilussa harrastuskulttuurissa vanhojen junien parissa.

Ja toinen

Iltapäivällä väsymys hiipii hämärän myötä. On opittava, että päivän aktiivinen aika ei saa loppua pimeän tuloon. Heijastimilla varustautuneina puolisoni ja minä lähdimme väsymyksentorjuntaan lämpöiseen mutta tuuliseen tihkusateeseen. Urheiluhallin piha oli täynnä autoja suuren vaalitentin vuoksi. Soratie oli aivan pimeä, ja piti yrittää katsoa, mihin astuu. En tiedä, kiristinkö huomaamattani hieman vauhtia loppua kohden, kun kotiin palattua kulta kysyi, pelottiko minua pimeällä kartanontiellä.

Joskus törmää suhteellisen kritiikittömään Pentti Linkolan kaltaisen ajattelijan ihannointiin. Jokaisella on tietenkin omat arvostuksensa, mutta humaanilta kannalta katsottuna tällainen fani-ilmiö on melko outo. Torppamme parempi Linkola-tuntija kertoi herran jonkin tapaamisen yhteydessä esittäneen mm. yli 60-vuotiaiden kansalaisten likvidointia. Että sellaista.

Kriittinen mutta ihmisen kannalta kiltimmin pohdiskeleva ajattelija Olli Tammilehto pohdiskelee isoja kysymyksiä Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen uusimmassa Kumppani-lehdessä.

Tietoverkkoviestintää ajatellen tämä lainaus vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta: Koko oman arjen ja todellisuuden korvaaminen paljon kiehtovammalla arjella ja todellisuudella on sekin jo melkein totta. Itse TV:tä omistamattomana ja sen tarjontaan vain harvoin tutustumalla (tarjonta tuntuu muuttuneen melko paljon siitä sangen kahdeksankymmenlukulaisesta formaatista, joka oli vallitseva viimeisinä TV-aikoinani kesällä 1992) on tietenkin helppoa lähteä kriittiselle linjalle. En silti voi olla Tammilehdon herättelemänä esittämättä kysymystä, mikä saa ihmiset vastikkeetta vaihtamaan omaa hyvää arkikokemustaan TV:n tarjoamaan tylsistyttävään, reaalimaailmaa vastaamattomaan toiseen todellisuuteen. Tässä toiseus on mielestäni käsite paikallaan.