Päivän koivunlehtikatsaus

Tämä syyslomapäivä oli minullakin vapaa. Myös puolisollani oli vapaapäivä. Nukuimme niin pitkään kuin unta riitti. Luksusta arkipäivänä. Aamiaisen jälkeen lähdimme ulos haravanvarteen. Pipoa ei nyt tarvittu. Aurinko alkoi lämmittää päivän mittaan ja vaatetus tuntua kuumalta. Isompi nurmikko tuli siistiksi, mutta koivut ja varsinkin hopeapajut tarjoilevat ajanvietettä vielä riittämiin. Niin myös omena ja kirsikka. Viimeksimainitut itse asiassa ovat vielä täysin vihreitä.


Näät mun siinä vasemmalla lehtikasan päällä...

Naapurin Jussikin oli vapaalla. Käväisi kehumassa omien koivujensa hyväkäytöksisyyttä. Ne ovat sonnustautuneet talviasuun jo kokonaan.

Iltapäivän lopulla käväisin parturissa ajattamassa hiukset pois. Operaattoriksi osui taas oman koulun opiskelija. Rauhallisen iltapäivän kunniaksi vääränkoivun kautta tuttu liikkeen omistajakin tuli juttelemaan. Pyysi toimimaan samalla työsuorituksen arvioijana. Oppisopimusopiskelijoilla kun on työpaikkajaksoillaankin arvioitavia työsuorituksia. Mikäs siinä. Vuosia sitten laatikon pohjalle saatu paperi tuo eteen joskus yllättäviä asioita. Viime vuonna olin arvioimassa matkailualan ammattitutkinnon näyttöä. Tänään ei kyseessä ollut näyttö, mutta työsuorituksen laatu asiakkaan toiveisiin verraten oli täydellinen. Toiveena oli, että hiukset pois. Työn valmistuttua hiukset olivat pois.

Päivän vaalilehtikatsaus

Lehtiä riitti haravoinnin jälkeenkin. Pikkukylän kuntavaalilehtien katsauksessa tällä kertaa ovat vuorossa kaksi marjaa Kokoomus ja Vasemmistoliitto.

Kaksi marjaa? Yhteistä on yllättävän paljon, kun ei puututa ideologiseen sisältöön ja painotuksiin. Molemmat keskittyvät kiitettävästi nimenomaan paikallispolitiikkaan. Valtakunnan asiat jäävät kuntavaaleissa sivuseikaksi ja niin pitääkin. Nyt valitaan ihmisiä hoitamaan kunnan eikä valtion asioita.

Lisäksi molemmilla on selkeä fokus. Kokoomuksella se on talouden tasapainottaminen ja Vasemmistoliitolla se on peruspalveluiden turvaaminen. Molemmat ovat tärkeitä. Yhtä lailla kumpaakaan ei suuremmin näytä kiinnostavan se, miten fokuksen ulkopuolelle jäävät, sen kanssa mahdollisesti ristiriitaiset velvoitteet hoidetaan. Molemmat puolueet esittelevät fokustaan ja siihen liittyviä vaatimuksiaan jopa yksityiskohtaisen tarkasti. Hyvä niin, koska silloin vaalikansa tietää, mistä on kyse. Mutta fokuksen ulkopuolisten ongelmien ratkaisumalleihin tarjotaan yleisluonteisia fraaseja. Kokoomusta ei toisasiassa näytä paljonkaan kiinnostavan, miten tiukan kuntatalouden tasapainotuksen yhteydessä peruspalvelut käytännössä hoidetaan. Vasemmistoliitolta taas ei liiemmin heru ideoita kuntatalouden kuntoon saamiseen, kun peruspalvelut olisivat kunnossa.

Luulen, että juuri puolueiden fokusoitumisen takia tarvitaan useamman puolueen järjestelmää, jotta demokratia toimisi. Toisaalta juuri fokusoituminen tavallaan "yhden asian liikkeeksi" vaikeuttaa päätöksentekoa. Päätöksenteon vaikeutta juuri talouden kuntoon saattamisen ja peruspalvelukysymyksen välisen suhteen kaltaisessa kipeässä ongelmassa on kritisoitu paljon niin puoluekentän sisältä kuin ulkoakin käsin. Tietenkin myös puolueiden toiminta-ajatusten takana olevat 1800-luvun yhteiskuntarakenteesta periytyvät ideologiat ovat osaltaan vaikeuttamassa päätöksentekoa 2000-luvun kunnallispolitiikassa. Jos ei muuta, niin ainakin perinteitä kunnioitetaan, ja onhan sekin arvokasta työtä.

Sisällöllisesti Kokoomuksen lehti on lähellä sosialidemokraattien hiljan ilmestynyttä vastaavaa. Täkäläisellä kuntatasolla mainitut suurpuolueet eivät näytä olevan ollenkaan niin lähellä toisiaan kuin valtakunnan tasolla näyttää. Luulen silti, että oleellista päätöksentekoa valmistelevassa lobbauspolitiikassa - oltiin EU-ajan poliittisen kulttuurin mukaisesta toiminnasta sitten mitä mieltä hyvänsä - kaksi suurta ovat useissa asioissa veljet keskenään. Kuten sosialidemokraattienkin, Kokoomuksen esiintyminen on suhteellisen hillittyä, ehkä hieman väritöntäkin. Kuten isolla, laajaan kannatukseen pyrkivällä ryhmällä jo tilastollisista syistä kuuluukin olla.

Vasemmistoliiton lehdessä esiin nousee suhteellisen kärjekkäitäkin mielipiteen ilmaisuja. Asiassa ei muutoin olisi vikaa, mutta jos voimakas kielteinen mielipiteen ilmaisu kohdistuu kovin yksilöityihin tahoihin tai jos artikkelin perusvaikutelma on voimakkaan kielteinen, on vaikea olettaa kirjoittajan olevan kovin halukas tai kyvykäs yhteistyöhön, jota monen poliittisen ryhmän demokraattinen päätöksenteko väistämättä edellyttää. On toki todettava, että samaan syyllistyvät oikeastaan kaikkien poliittisten ryhmien eri tahot, ketkä vaalilehdissä, ketkä muilla foorumeilla. Enkä itsekään - vaikken mikään poliittinen taho olekaan - ole suinkaan viaton.