Poliittisten lehtien moittimistuokio

Vaalien alla postilaatikkoon kannetut poliittiset lehdykät tulee selattua tavanomaista tarkemmin. Eilen esitteli paikallinen sosialidemokraattinen puolueosasto toimintaansa ja ehdokkaitaan. Itse asiasisältöön minulla ei ole kommentoitavaa. Joihinkin näkemyksiin on helppo yhtyä, toisiin taas ei. Yksi kosketti melko läheltä. Kärkevät kirjoitukset VR:n vesitornin kunnostushanketta vastaan nauttivat arvostusta asiasta ulkopuolisen mielestä kenties yllättävissäkin piireissä. Mutta tästä ei nyt tämän enempää.

Mutta mutta. Pienelläkin asialla voi tiedottamisessa mokata paljon. Punaisen Ristin mainos poliittisessa lehdessä on minusta lähinnä häpeällistä. Niin Ristille kuin sillekin, joka on mainoksen lehteen pyytänyt. Raha politiikkaharrastuksiin pitää kerätä jostakin aivan muualta kuin yleishyödylliseltä järjestöltä. Vaikka rahaa ei olisi liikkunutkaan suuntaan tai toiseen, eiköhän Punaisen Ristin perusperiaatteiden tietämisen tulisi kuulua jokaisen vaikuttamaan tahtovan yleissivistykseen ja näiden aktiivisesti pyrkiä pitämään järjestön tunnukset irrallaan politiikasta.

Tänään kannettiin kotiin Kristillisdemokraattien julkaisu. Siinä eivät ihmetytä mainokset vaan asiasisältö kokonaisuudessaan. Kuntavaalilehdessä esitellään lähes pelkästään valtakunnallisen päätöksenteon alaan liittyviä tavoitteita valtion tulo- ja menoarviosta alkaen. Kauniilla isoilla ajatuksilla voi kerätä sympatiaa kuntatasolla, mutta pakottaako tällainen propaganda mahdolliset KD:n kunnanvaltuutetut ja lautakuntien jäsenet syömään sanansa, koska he eivät jo pelkästään lainsäädännöllisistä syistä voi toteuttaa sitä, mitä lehdessä lupaillaan?

Olenpa poliittisesti kriittisellä tuulella.

Eilen mentiin aikaisin nukkumaan ja se oli hyvä ratkaisu. Pääsisiköhän tänään lähes samaan?