Iltapuhde

Iltapäivän saldoksi tuli pari pöytäkirjaa. Toinen jäi konkreettisen todellisuuden sijasta tiedostoksi tietokoneen sisuksiin sopivan paperin loputtua.

Kunnallisvaaleihin on viikko aikaa. Niiden tiimoilta tuli kirjoiteltua oheinen ajatelma kunnan keskustelupalstalle:

Mielestäni hyvän kunnanvaltuutetun tai lautakunnan tai muun vastaavan toimielimen jäsenen toimintaympäristö on ensisijaisesti strateginen, ei operatiivinen. Operatiivisille johtajille maksetaan palkkaa heidän työstään. Tehkööt nämä työtään rauhassa palkkansa eteen; yksityiskohtiin tai työnantajan työnjohto-oikeudellisiin seikkoihin on strategisen päättäjän turha lähteä talkoilemaan. Olen joskus aiemmin kritisoinut visionäärisyyttä eri yhteyksissä, mutta sittemmin ymmärtänyt, että valtuusto- tai lautakuntatason päättäjälle se on ensiarvoisen tärkeää.

Omalta kohdaltani alea iacta est (kritisoin seuraavassa ryhmäuskollisuutta, mutta siihen itse langenneena luulen ymmärtäväni muitakin). Esitän silti toivelistan jokaiselle Teille lähipäivinä valittaville 35:lle samoin kuin Teille lukuisille hiukan myöhemmin valittaville lautakuntien ja muiden tärkeiden toimielinten jäsenille.

Hyvä kuntapäättäjä:

• Ymmärtää ja hyväksyy sen tosiseikan, että kansanvallassa oma ja oman ryhmän ajattelutapa tuskin missään ajateltavissa olevassa tilanteessa pääsee vallitsevaksi.


• Edellä sanottua taustaa vasten on jo lähtökohtaisesti valmis toimimaan yhteistyöhaluisesti poliittisesti monikulttuurisessa ympäristössä uskomatta sokeasti yhteen "totuuteen".


• Ymmärtää, että nykyisen puoluelaitoksen taustalla oleva ideologinen perusta pohjautuu 1800-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan, ja siten kykenee tarvittaessa kyseenalaistamaan puolueensa tai vastaavan viiteryhmänsä edustamat yleisen tason "arvot".


• Kykenee tulkitsemaan myös poliittisen vastapuolen näkökannan muuna kuin kategorisena vihollisena ja ottamaan selvää sen perusteista.


• Jos äänestäjille luvattu oma arvomaailma joutuu ristiriitaan ryhmäpäätösvaatimuksen kanssa, noudattaa omaa kantaansa ryhmän kannan sijasta.


• Jos omatunto kehottaa siirtymään tavalla tai toisella yksin- tai harvainvaltaiseen järjestelmään, miettii vielä kaksi kertaa, onko tosiasiassa itse valmis astumaan demokraattisen yhteiskunnan valtuutetun saappaisiin vai antaako suosiolla koko asian muiden hoidettavaksi.