Perjantai-illan huumaa

Päättynyt työviikko tuntui jostain syystä pitkältä. Ei silti kielteisessä mielessä. Käsikään ei sen enempää traumatisoitunut toissailtaisesta.

Illansuussa saimme revittyä itsemme ja toisemme toviksi ulkoilemaan. Pimeys oli pehmeää ja asfaltti kiilsi. Valitsimme loppuun saakka valaistun reitin. Taas vauhti tahtoi kiihtyä loppua kohden, turhaan. Kiirekös tässä, valmiissa maailmassa.

Huomenna veturitallin kautta Tampereelle.

Paikallislehtien vaalimainonta saavutti tänään loppuhuipennuksensa. Arjen paradokseja ilmassa: poliittiseen päätöksentekoon pyrkiviä moittimassa poliittista "peliä". Ylihuomisen jälkeen muutama heistä, jotka vielä tänään julkisesti kritisoivat "peliä", ovat itse mukana siinä. Mukanaoloaan ei ehdokas voi valita itse, sen valitsevat äänestäjät. Mikäli ryhmäkuri sallii, itse voi valita sen, onko mukana pelaajana vai pelinappulana.

Nyt nukuttaa. Taidan lähteä kysymään, saisinko seuraa yöpuulle.