Päitä kadulla

Viimeisetkin vaalimainokset ovat ilmestyneet katukuvaan. Mainokset esiintyvät perinteisesti pareittain, ts. jokaisella ryhmällä on vierekkäin kaksi julistetta. En ole vielä sisäistänyt sitä, miksi monien puolueiden toinen juliste esittelee paikallisvaaleissakin puolueen keulakuvaa tai muita valtakunnantason vaikuttajia. Ehkä kyse on yhteenkuuluvuuden tunteen luomisesta. Asiaa on vaikea nähdä pyrkimyksenä luottamuksen herättämiseen. Kuntien itsehallinnollinen asema - ja erityisesti yhä kasvavat velvoitteet - takaa sen, että valtakunnallinen päätöksenteko ja puolueen mahdollinen valta-asema siinä ei automaattisesti johda menestykseen kuntapolitiikan arkipäivän päätöksenteossa.

Paikallislehdet ovat täynnä sitä itseään. Eilisessä täkäläisessä moni vasemmistopuolueen ehdokas oli päässyt kameran ja muistilehtiön eteen. Nuori Vasemmistoliiton mies tarjoili mielestäni asiallisia ja parinkin pohdinnan arvoisia ajatuksia, hieman karujakin. Toivottavasti puoluekuri ei hio särmikkyyttä pois. Sen sijaan ruusupuolueen nuorukainen ei oikein vaikuttanut ymmärtäneen, mistä edustuksellisessa kansanvallassa on kyse, tai sitten hän elää erilaisesta logiikkaa toteuttavassa maailmassa kuin me tavallinen rahvas.

Työpäivän jälkeen väsytti. Maatalousliikkeen pihalla kuuluivat naureskelevan, että ei se ehjänä perille kestä. Tietenkin se kesti, kun oli ammattinaisen kädet ratissa ja ammattimiehen käsi ikkunasta ulkona hillitsemässä aerodynaamisia vastavoimia. Mutta kyllä se osaakin haista autotallissa.


Illaksi riitti paperihommia niin työn kuin harrasteen merkeissä, kotona ja veturitallilla. Sielläkin jo tarkeni.


No huhhuh (ei heikkohermoisille, vaikka kaikkihan te olette jo tämän nähneet). Kaksi niitä enää on.