Palmusunnuntain ruumiinkulttuuria

Virpojia ei tänäkään vuonna meillä käynyt. Sääli, koska suklaamuniakin olisi ollut varattuna. Mutta näillä kulmilla ei asustele kovin paljon lapsiperheitä. Aprillipiloihin en törmännyt. Sedikselläkin aika helppo.

Hiihtokauden jäämisen lyhytaikaiseksi iloksi huomasi käydessä pitkästä aikaa rautaa nostelemassa. Erityisesti vatsalihakset ovat heikossa kunnossa. Pari laitetta oli vaihdettu uusiin sitten viime näkemän, ja ainakin ensitutustumisella vanhoja hankalakäyttöisempiin. Ehkä se on vain tottumuskysymys.

Illan taiji-treeneissä meitä oli peräti kolme: ohjaaja-Matti, puolisoni ja minä. Tehokas harjoitus. Liikesarjassa päästiin potkujen kautta kukkoiluun saakka. Kiintoisaa, joskaan ei aivan helppoa.

Myöhään meni Model Expo -harrastemessuilla Veturimuseon osastoa pystyssä pitäneilläkin. Avustin hetken viimeisissä kotiinkuljetuksissa kellon käydessä jo puolta yötä. Omalta osaltani messuille jäi tänä vuonna osallistumatta samoin kuin edellisenäkin, mutta taloudellisesta tuloksesta päätellen se oli hyvä asia. En ollut pilaamassa yli odotusten onnistunutta onnistunutta varainhankintakampanjaa omalla pärställäni. Museon ja yhdistyksen lipun pitämisestä korkealla suuri kiitos Eskolle, Ilkalle, Janille, Juhalle ja Markolle.