Täällä haisee nörtti

Hyvä tuuri. Pääsin illalla teatteriin puolisoni siivellä seurakunnan rippikoulun isoskoulutettavien kanssa. Tiedä sitten, oliko näytelmä ajateltu erityisesti kasvatuksellisessa mielessä nuorille sopivaksi. Virtuaalimaailmojen petollinen upottavuus on toki huomion arvoinen asia vaikka huumorillakin höystettynä, mutta luulen, että kovin nuorisouskottava ei näytelmä ollut. Aika on ajanut ohi siinä esiintyneestä nörtin prototyypistä. Sellaisia saattoi olla tämän vuosikymmenen alussa, mutta nykyään verkko on niin arkipäiväinen ja verkko-ongelmaisen malli lähempänä ikiaikaiseen kansanperinteeseen kuuluvaa einariepätoivon perustyyppiä kuin mielenkiintoa herättävää, pelastajatartaan suorastaan luokseen huutavaa "cyborgihahmoa".

Toisaalta oma rajapintani aiheeseen on melko ohut. Olen tietokoneiden ja verkkojen kanssa tekemisissä usein niiden ollessa keskeneräisinä, rikkinäisinä tai muutoin epäkiinnostavimmillaan, enkä siksi osaa tai halua hahmottaa niiden eittämättä tärkeitä kulttuurillisia merkityksiä (minkä taidon taas esim. eilen linkittämäni Maalainen osaa). Tosin tiedän kuluttavani toisinaan liikaa aikaa vaikkapa blogimaailman kaltaisessa virtuaalielämässä ja parhaillaankin virtuaalituotteistan itseäni tätä kirjoittamalla.