Pikajunailua

Kun oli aikaa viettää rautatieasemalla hetki ennen lähtöä, varustauduin kameralla Tka-parivedon tai jonkin muun mukavan varalta. Turhaan tälläkin kertaa.

Seinäjoelta Helsinkiin ajava aamu-Pendolino S 40 - johon Tampereella yhdistetään Jyväskylästä tuleva S 80 - näytettiin ajavan taas vaihteeksi kahdessa osassa, seinäjokelainen ja jyväskyläläinen erikseen. Tällaisella on tietysti liikennehenkilöstöä, ainakin veturinkuljettajia, työllistävä vaikutus huoltohenkilökunnasta puhumattakaan. Toisessa vaakakupissa painaa muulle liikenteelle viivytyksiä aiheuttava ratakapasiteetin kulutus. Kaksi erillistä junarunkoa kun luonnollisesti viettää kiskoilla pidemmän ajan kuin yksi.

Lienevätkö syynä taas olleet kaksinajokytkennän ongelmat. Pendolino-runkojen kytkeminen kaksinajoon on nimittäin tarkoitettu tehtäväksi lämpötilavaihteluilta ja muilta sääoloilta asianmukaisissa suojatuissa sisätiloissa eikä suinkaan perinteisen vaunukaluston tapaan ratapihalla. Ohjausjärjestelmän data junayksiköiden välillä siirretään optisia kaapeleita pitkin. Kuinkahan moni atk-ihminen kytkisi edes valmiita häntäkuituja ulkona yöpakkasen jälkeen keväisenä aamuna, kosteammista oloista puhumattakaan? Pendolinon - samoin kuin osin uuden IC²-vaunukaluston - kohdalla peruskysymys on tietenkin se, miksi tällainen tekniikka on hyväksytty käyttöön kalustossa, jonka kohdalla on tarve suorittaa "ad-hoc-kytkentöjä" ulkona. Quod licet ordinatro, non licet hamaxosticho.

Rauhallisempi kyyti riittää tänä aamuna, joten pääsin valitsemaan varsinkin maanantaiaamuisin täpötäyden IC²:n sijasta pikajunan. Pian tämä ei ole enää mahdollista pääkaupunkiseudulle suuntautuvilla työmatkoilla, kun Lapin hiihtokauden päättyessä P 272 lakkaa kulkemasta.

Edit: S 80:lle näytti käyneen samoin kuin tuntia varhaisemmalle edeltäjälleen. Tikkurilassa erillään ajaneet Seinäjoelta ja Jyväskylästä tulleet rungot jättivät pikajunaa viitisen minuuttia myöhään.