Keväisen metsän leutous

Iltapäivän sää oli maastoetsintäharjoitukselle mitä suotuisin. Lämmin, mutta ei liikaa ja hyttysiä vasta nimeksi. Vaikka kurssilaisia ei ollut kuin puolentoista kymmentä, kaksi ketjua saatiin kasaan.

Ketjun johtaminen kurssilla on toki hienoa mutta samalla kovin helppoa, kun opit ovat kaikilla tuoreessa muistissa ja motivaatiotaso korkea. Jos hälytysryhmissä keskimääräisellä aktiivisuudella toimivilla oletetaan olevan näillä seuduilla pari kunnon harjoitusta ja pari enemmän tai vähemmän vaativaa tositilannetta vuosittain, ei kovin vahvaa rutiinia synny. Hyvä syy käydä välillä kursseilla kertaamassa, vaikka niillä ei esimerkiksi ensiapupätevyyksien kaltaista vanhentumisaikaa olekaan.

Maalihenkilö löytyi, kuten harjoituksissa tapana on, ajoissa. Mutta insuliinishokin ensioireista näreen alla lepäilevää maastopukuista ei kovin nopealiikkeinen metsässäkulkija välttämättä olisi huomannut. On helppo kuvitella tilanteita, joissa metsään lähtevän olisi oman turvallisuutensa vuoksi parempi suosia punaista kuin vihreää. Punainen on muuten metsässä jopa taajama- ja tieolosuhteisiin tarkoitettua turvaliivin neonkeltaista paremmin erottuva väri.

Pelottelin tuoreempia, että jos kohdalle lähiaikoina osuu etsintätilanne, he ovat juuri kurssit käyneinä todennäköisiä ketjunjohtajia. Moottoriturvat keskittyivät hyväntahtoisesti härnäämään SPR:n piirin uutta valmiuspäällikköä. Taustalla kunnioitus sitä kohtaan, että ylätasolla asioiden hoidosta vastaava piti tarpeellisena tulla harjoittelemaan toimialansa konkreettisimpia asioita suoraan kuraportaassa. Oletus siitä, että abstraktien asioiden hallinta sisältäisi konkreettisten hallinnan ei nimittäin vastaa totuutta sen paremmin tässä kuin juuri missään muussakaan nykyisessä yhteiskunnassa tapahtuvassa toiminnassa.

Nakkisoppa oli hyvää, mutta annos liian iso. Joukossa olleet kaksi vegaania joutuivat vastaamaan ruokahuollostaan itse, mutta olivat tottuneet. Aika ihailtava asenne tämäkin: kun oman ruokavalion harvinaisuus tiedetään, annetaan huoltopuolen talkoolaisten keskittyä omine pienine resursseineen enemmistölle kelpaavaan. Oikeuksien perääminen ei ole nykyäänkään muotia ihan joka paikassa.

Ilta taijin parissa, varmaankin vähään aikaan viimeistä kertaa ohjatusti. Vaikka työväenpisto on lajin harjoittamiselle kustannustehokas vaihtoehto, asettaa vapaan sivistystyön lyhyt lukukausi omat rajoituksensa.