Pääsiäisenviettoa

Sen verran eilistä heikompi oli tämänpäiväinen tuuli, että haravanvarsi houkutteli ulos. Tien puoleinen rinne ja nurmi marjapensaiden puolelta tuli haravoitua, ja viinimarjapensaiden aluset saivat uuden katekerroksen talven aikana maatuneen tilalle. Kolme hyvään kokoon kasvanutta siperianpihtaa käsittävän pohjoisen havumetsävyöhykkeemme tuotos oli tällä kertaa muutama kymmenen litraa käpyjä. Niistä saa ilmaiseksi koristekuoriketta hakettimen läpi ajettuna.

Jossakin vaiheessa iltapäivää saapui seuraksi nälkä. Haravat naulaan ja keittiöön. Pääsiäispäivällinen koostui sitruunakastikkeessa uiskentelevasta kirjolohesta, riisikaurasta sekä vihreästä ja perunasalaatista.

Kananmuniakin on syöty, ja luomua, kuten jossakin kampanjassa ennen pyhiä valistettiin. Ja mämmiä, muutaman minuutin polkupyörämatkan päässä valmistettua.



Päivän kulttuuriannos nautittiin Valkeakoskella. Valkeakosken - nykyisen Sääksmäen - seurakunnan pitkäaikaisen kanttorin Hannu Kahilakosken eläkkeelleläksiäiskonsertti koostui paljolti eläkkeellelähtijän omista sävellyksistä, joita iso kirkkokuoro ja useat solistit esittivät kanttorin keskittyessä virkansa viimeisessäkin konsertissa johtamiseen ja säestykseen.

Pääsiäispyhien aikana kuunneltujen kuuden kirkon - Akaan Toijala, Sääksmäki, Hämeenlinna, Tampereen Kaleva, Tampereen tuomiokirkko ja Sääksmäen Valkeakoski - keskinäisestä akustisesta järjestyksestä voisi todeta, että vanha on taas kerran parempaa kuin uusi. Sääksmäen 1400-1500-lukujen taitteeseen historiansa ulottava kirkkorakennus kaikuu kauniimmin kuin nuoremmat. Eivät muutkaan huonoja ole.

Kirkollinen ja maallinen paikallishallinto

Seurakuntien nimissä on tällä seutukunnalla palattu viime aikoina reilun vuosisadan takaiseen tilanteeseen. Valkeakosken seurakunta on viimeistään 1300-luvulta periytyvän alueen emäseurakunnan mukaan nimeltään Sääksmäki. Maallisessa hallinnossa Sääksmäestä vuonna 1922 itsenäiseksi kauppalakseen irtautunut teollisuustaajama kasvoi kasvamistaan, kunnes nielaisi entisen emäpitäjänsä vuonna 1973. Tuolloin kuitenkin Sääksmäen seurakunta jäi itsenäiseksi. Tämän vuoden alusta seurakunnallisessa hallinnossa on päädytty samaan tilanteeseen, johon kuntien osalta oli tultu 34 vuotta aiemmin.

Naapuriseurakunta Akaa, Sääksmäestä vuonna 1483 itsenäistynyt tytär, on käsittänyt tämän vuoden alusta vanhan ydinalueensa eli entiset Kylmäkosken, Toijalan ja Viialan seurakunnat. Seurakuntien yhdistymisellä oli enemmän kuin vähän tekemistä sen kanssa, että Toijala ja Viiala päättivät yhdistyä Akaan kaupungiksi. Kylmäkoski ei kuntapuolella lähtenyt yhdistymishankkeeseen mukaan, mutta seurakunnallisella se enemmän tai vähemmän pakotettiin kolmen koplaan.

Vuodesta 1892 (Kylmäkosken seurakunnan itsenäistyminen) vuoteen 1946 (Toijalan kauppalan perustaminen) ulottuneella jaksolla Akaan pitäjä jakautui vaihevaiheelta niin maallisessa kuin kirkollisessakin hallinnossa mainittuun kolmeen osaan. Urjala oli lähtenyt omille teilleen jo 1540-luvulla. Seurakunnallisella puolella Toijala käytti itsestään Akaan nimeä koko ajan. Tätä taustaa vasten nähdäkseni kaikkein tärkein asia uuden Akaan seurakuntahallinnossa onkin saada kaikki asianosaiset ymmärtämään, että Akaan seurakunta ei ole enää sama kuin Toijala (ja osa Kylmäkosken kuntaa eli ns. Jäännös-Akaa), vaan sillä on vahvat ja elävät juuret myös kahdessa muussa pitkään itsenäisenä toimineessa seurakunnassa. Sanoisin suorastaan areiolaiseksi sellaista oppia, joka väittää, että ei ole kolmea henkeyttäjää, vaan vain yksi ;-)