Lainoppia ja muistirikkoja

Muutaman päivän vapaan jälkeinen työpäivä meni kuin huomaamatta tietojärjestelmä- ja rekisteriselosteita kirjoitellessa. Yllätyin itsekin, miten en ole aiemmin joutunut sellaisia tekemään. Finlex-palvelu oli taas kullanarvoinen.

Lisää lainoppia tuli illalla kunnallisoikeuden luennolla. Tärkeää asiaa, mutta silti väsytti. Luennoitsijalla oli levyke - niitä näemmä käyttävät vielä muutkin kuin kaltaiseni museoesineiden ystävät - rikki, mutta hyvin sujui vanhanaikaisella tavalla ilman av-tekniikkaa.

Siirrettävien massamuistien luotettavuus on vielä heikko. Levykkeiden vikoihin ehdittiin parin vuosikymmenen saatossa tottua, mutta eivät hinnaltaan edulliset USB-muistit kovin paljon parempia ole. Oma kolmisen vuotta hyvin palvellut ja paljon kulkenut pieni muistitikkuni lakkasi toimimasta pääsiäisen alla joko kuluneisuuttaan tai luultavammin oman huolimattomuuteni vuoksi. Vaikka USB-muistien fyysinen vikaantumistiheys ei ole yhtä suuri kuin levykkeillä, ovat kertavahingot sitäkin isommat, kun tikkujen kapasiteetti kasvaa kasvamistaan. Yleinen ongelma taitaa olla USB-väylälle ominaisen plug and play -tekniikan huolimaton käyttö: "sopivalla" tavalla eli ilman ohjelmallista käytöstä poistamista muistitikkuja vaihdeltaessa Windows-käyttöjärjestelmä sotkee mielellään muistin tiedostojärjestelmän. Linuxin ystäville massamuistien "umounttaus" on enemmän rutiinia ja arvelen, että heidän tikkunsa toimivat keskimäärin pidempään.

Keskipituus kasvussa

Tampereen yliopiston uuden Linna-kiinteistön luentosaleissa on istumismukavuudeltaan hyvät, mutta mielestäni silti epäergonomiset penkit. Toisin kuin oppilaitoksen monissa vanhemmissa kiinteistöissä, on uudessa kiinteiden penkkien ja pöytien väli jätetty melko suureksi. Se helpottaa pöytä- ja penkkirivin välissä kulkemista, mutta ei kirjoittamista. Pitkä ihminen, jollaisia nykyinen opiskeleva nuoriso suurelta osin on, ehkä ylettyy hyvinkin kirjoittamaan pöydän päällä, mutta itse saan hakea melko etukumaran asennon.

Ehkä kalusteiden suunnittelijoilla on ihmisten pituudesta sama käsitys kuin Tekniikan Maailman toimittajilla. Viime numerossa testasivat henkilöautojen kuljettajan tiloja muutaman eri pituisen koehenkilön näkökulmasta (Skoda Octavia muuten todettiin parhaaksi; kylläpä ovatkin Václav ja Stanislav onnistuneet väsäämään auton, jota ainakin mainittu lehti jaksaa kehua kehumasta päästyään). Yhtä kaikki, jutussa todettiin 192-senttinen testaaja keskimittaiseksi. Ei siis ihme, että viitisentoista senttiä lyhyempi ei koe omakseen penkkiä, jossa säätövaroja ei ole.