Ei lasikaton alla vaan peltikatolla

Keväästä tai mistä johtunee, että tekisi mieli aloittaa uusia asioita. Jokin aika sitten innostuin hakemaan uutta työpaikkaa. Ei niin, että nykyisessä olisi mitään vikaa, mutta joskus on mukava kokeilla. Lopullisia päätöksiä päätösvaltaiset eivät vielä ole tehneet, mutta tehdyt päätösesitykset luettuani voin olla varma, että valinta ei kohdistu minuun. En harmittele, ja vaikka harmittelisinkin, tuskin kuitenkaan ryhtyisin niin nykyaikaiseksi, että sanoisin törmänneeni lasikattoon. En, vaikka alkuerän jälkeen jatkoon päässeistä neljä viidestä oli eri sukupuolta kuin itse olen. Jos tässä mitään kattoa oli, oli se kuten aika moni katto Suomen ankarissa olosuhteissa, nähdäkseni rehellistä puuta tai muuta perinteistä materiaalia. Siitä ei mennä läpi kuin oikeilla työkaluilla ja oikealla osaamisella eikä suinkaan vinttikomerossa lymyilevillä sisar- tai veliverkostoilla.

Uuden etsimistä taisi olla myös taannoinen seurakuntavaaliehdokkaaksi ilmoittautuminen. Suuria en siltäkään odota. Toisaalta tämän kirjoituskokoelman voisi vähäksi aikaa valjastaa vaaliblogiksi. Sellainen saattaisi jopa tuoda lukijoita. Teologiaan liittyvät aiheet kun kiinnostanevat enemmän kuin koulutuspolitiikka, rautatiet tai muut sivuamani aihepiirit, tällaisesta arkipäiväkirjailusta puhumattakaan. Ainakin viime pääsiäisen alla kirjoittelemani Juudas-tekstit toivat paljon uteliaita. Tosin aihe oli silloin yleisesti ajankohtainen. Kotikutoisen rippikoulupohjaisen teologian ja riittävän omaperäisten mielipiteiden automaatin pystyisin kyllä rakentamaan näiksi muutamaksi viikoksi ;-)

Kunnallisalan perusopinnot Tampereen avoimessa yliopistossa ovat viimeisessä opintokokonaisuudessaan, ja tulin hakeneeksi erääseen samaa aihealuetta ainakin lievästi sivuavaan koulutukseen ei-akateemiselle puolelle. Näyttää siltä, että sekin paperi tuli täytettyä turhaan.

Jotain tulee sentään valmiiksi. Eilen päättyi ensiapukurssi rastiharjoitukseen. Nyt on taas kortti kolmeksi vuodeksi. Käytännössä pitäisi tietenkin harjoitella usein; toivottavasti ei kuitenkaan tositilanteissa.

Jos pää ei kolahtikin mihinkään sisäkattoon, sain muita paikkoja kipeiksi kiipeilemällä illansuussa peltikatolla. Kova tuuli oli taas nostanut paloluukun paikaltaan. Luoteen suunnalta isoimpien peltoaukeiden yli käyvä tuuli ottaa luukkuun kiinni pahimmin. Korkeanpaikankammoisena en pidä tippaakaan luukun paikalleen onkimisesta. Pitäisi kehitellä siihen jokin riittävän luja, mutta paloturvallisuustarkoituksen kannalta sovelias salpa tai muu kiinnitin.

Kiirastorstain iltakirkossa oli väkeä vähemmän tuntuisesti kuin ennen. Kuoro lauloi kauniisti, ja oli vaikea pitää silmiä irti kauniista johtajasta.