Lankalauantai pelisalilla

Eilinen tuuli muutti pihanharavointisuunnitelmat siivousaamupäiväksi. Ei huono muutos, vaikka matot välillä putoilivat telineeltä ja petivaatteet sai kiinnittää pyykkipojilla. Muutaman kottikärryllisen verran oksaa oli viime päivinä tullut alas koivuista ja hopeapajuista.

Siivouksen päälle päätimme lähteä käymään kuntosalilla, kun hallimestari soitettaessa ja kysyttäessä kertoi pitävänsä salia auki pääsiäispyhinäkin. Varsin hiljaista oli, lisäksemme vain kaksi nuorta naista. Vaikka he suosivat samoja tavallisen tallaajan laitteita kuin me - toisin kuin asianharrrastajat, levytangoilla emme juuri treenaa - vuoroja ei tarvinnut odotella. Joukkuepelaajia ei tällä kertaa paikalla näkynyt, kun isossa salissa järjestettiin pääsiäisen yli kestävää tietokonepelitapahtumaa. Tosin joukkuepelaamista sekin lienee. Ainakin työasemia oli halliin tuotu melkoinen määrä. Ihmettelin pimennettyä salia. Itse en sietäisi katsella näyttöä pimeässä huoneessa hetkistä kauempaa.

Mahtaako tällaisten tietokonepelitapahtumien nimessä usein esiintyvä LAN tarkoittaa sitä, mitä atk-maailmassa yleensä, lähiverkkoa? Ad-hoc-ethernet tuonnekin oli rakennettu. Ainakin yhden oman opiskelijani bongasin järjestäjien joukossa. Työtä on varmasti riittänyt, koska hallilla ei ole varsinaisesti omaa tiedonsiirtoverkkoa. Eikä sinne aivan helppoa sellaista ole rakentaakaan, edes pienimuotoista, minkä pääsin kokemaan viitisen vuotta sitten ollessani erään toisentyyppisen tapahtuman atk-puolen järjestelyissä mukana. Hallin valmistumisaikana 1990-luvun alussa atk-verkkoon ei vielä katsottu tarpelliseksi varautua, ja muutenkin päälle iskenyt lama pani tinkimään kaikista mahdollisista rakennuskustannuksista. Niitä sitten makseltiin kuulemma jälkikäteen varasto-osan katon paikkauksina.

Muuten, harvinainen lauantai: en avannut tietokonetta. Vimpain on muuttunut niin oleelliseksi osaksi arkipäivää niin työssä kuin harrasteissa, että tällaisia päiviä on vähän. Enemmänkin voisi olla. En tainnut huomioida viime kuun 24. vietettyä "shutdown-päivääkään" asianmukaisesti.

Tipu, tipu, älä tipu

Salilta palatessa rairuoho ja muutama pääsiäistipu löysivät paikkansa rautatieaseman vitriinistä. Kylällä myytiin pois pääsiäiskoristeita, ja neljä keraamista kanaa löysi tiensä ostoskoriin. Pehmeämpirakenteisilla tivuilla on ollut kohtalona päätyä Vilman leikkikaluksi niin, että kotona rairuoho on pitänyt suojata läpinäkyvällä kakkukuvulla. Ulkona kissa osaa jättää siivekkäät rauhaan, mutta jonkin vietin keltainen pehmeä koristetipu sen päässä laukaisee. Keraamisella vastaavalla ei ole samaa vaikutusta.

Parina pääsiäisenä on Vilmalle kylvetty oma rairuoho ohrasta. Se tekee hyvin kauppansa ja täyttää elimistön puhdistustehtävän siinä, missä muukin ruoho. Keväinen ohra näyttää vihreästä syötävästä pitävän ihmisenkin silmissä herkulliselta.

Tampereen pääsiäisyö

Illan ja hyvän osan pääsiäisyöstä vietimme Tampereella, ensin Kalevan kirkon pääsiäisyökonsertissa ja siten messussa tuomiokirkossa. Perjantaisella Hämeenlinnan reissulla olimme jo vanhalla kolmostiellä Sääksmäen ja Kalvolan rajamailla, kun kysäisimme toisiltamme, miksi emme lähteneet junalla. Sen konserttimatkan VR:n aikataulut olisivat hyvin sallineet. Tampereelta sen sijaan ei olisi yöllä päässyt kotiin julkisilla kulkuneuvoilla, joten henkilöautoilulle oli perusteet. Ilmainen parkkiruutu löytyi sopivasti Kalevan kirkon ja tuomiokirkon puolestavälistä Tullinaukion vierestä.

Jos Hämeenlinnan kirkko pitkäperjantaina oli lähes täysi, oli Kalevan suuri kirkkosali hyvin väljään kansoitettu. Toisten hankalaksi sanoma akustiikka pitkine jälkikaikuineen ei häirinnyt ainakaan nyt. Seurakunnan pitkäaikainen kanttori Eliina Lepistö soitti valikoiman pääsiäisen aikaan soveltuvia lyhyehköjä urkuteoksia alkaen pitkäperjantain tunnelmia myötäilevistä Sibeliuksen Surumarssista (joka tosin historialtaan liittyy enemmän säveltäjän omiin vapaamuurariharrastuksiin kuin kirkollisiin aiheisiin) päätyen Widorin huikeaan Toccataan.

Kalevasta ehdimme mainiosti pääsiäisyön messuun tuomiokirkkoon. Lieneekö konsertin aikataulu sitä silmälläpitäen mietittykin, Kalevassa kun ei yömessua vietetty. Pääsiäisen yömessun idea evankelisluterilaisessa kirkossa on melko tuore ja muualta lainattu. En ole erityisen ihastunut viime vuosikymmenellä alkaneeseen jumalanpalvelusten uudistamisintoon, mutta suureen pyhään totutusta poikkeava messun toteutusajankohta kyllä sopii.

Piispa Pihkala siteerasi saarnassaan pitkään Johannes Krysostomosta, Rooman keisarin kanssa alituiseen riidellyttä muinaista kollegaansa, joka viimein joutui maanpakoon ja kuoli tasan 1600 vuotta sitten.

Ehtoollinen sujui nopeasti, piispa kätteli ulko-ovella ja paljon väkeä oli kaupungilla yhä liikkeellä. Tapoja juhlia pääsiäistä on monia.

Aamulla kotoiseen ylösnousemiseen, hiukan turhan varhaiseen myöhäinen nukkumaanmenoaika huomioiden, ei tarvittu kuin herätyskello. Puolisoni lähti pitämään jumalanpalvelusta, tällä kertaa vankilaan. En lähtenyt seuraksi, mutta nyt menen lunastamaan lupaustani tarjota kunnon kirkkokahvit töistä palaavalle.

Iloista pääsiäisjuhlaa kaikille lukijoille!