Reipaasti resiinalla

Talviaikaan siirtyminen senkun varhaistaa pimeän tuloa. Tässähän alkaa päiväsaika loppua kesken. Työmaalla korjattiin kaksi viime torstaisessa näytön arvioinnissa tapahtunutta erhettä. Hyvä, että oikeus voitti. Päällekkäisroolieni takia olen täysin jäävi sanomaan asiasta muutoin mitään. Tietokoneasentajien päiväohjelma jatkui TCP/IP-tekniikan perusteilla.

Illansuussa puolisoni kanssa revimme toisemme ulkoilemaan. Se ei ollut huono ratkaisu. Vaatetta taisi tulla päälle vähän liikaa. Eipähän ainakaan paleltanut.

Äsken olin nukahtamassa olohuoneen sohvalle. Kulta kirjoitteli kirjastohuoneessa tietokoneellaan. Herätti minut, vaikkapa bloggaamaan. Ei vielä ole nukkumaanmenoaika.

Resiina on ilmestynyt rautatieliikenteen säntillisyydellä 35 vuoden ajan. Alkupään numerot, monistetasoiset sellaiset, ovat todellisia harvinaisuuksia. Ovat 70-luvun lopun ja 80-luvun alkupuolen mustavalkoisetkin lehdet. Oman aikansa underground-kulttuuria, voisi joku sanoa. Minä en. Nousukauden juppivuosina, tarkalleen sanottuna vuonna 1987, lehti muuttui nykyisen kaltaiseksi värikylläiseksi komistukseksi.

Tänään oli syksyn resiinapäivä. Tuhti lukupaketti lunasti jälleen odotukset. Kymmenisen vuotta ovat jotkut kritisoineet lehteen kotiutuneita mammuttimaisia artikkeleita, joita on tehty veturisarjojen ja ratojen historiasta, viimeksimainittuja yleensä kun ko. radan avaamisesta on kulunut pyöreitä vuosia. Minä pidän niistä, koska oikeastaan millään muulla foorumilla ei aiheeseen paneuduta yhtä syvällisesti. Toki rautatieaiheisia verkkosivuja on paljon, mutta web-julkaisemisen pikajunamainen luonne ja lehteen verrattuna tietokoneruutukäyttöliittymän ala-arvoinen käytettävyys huomioiden huippukirjoittajat eivät viitsi panostaa niihin samassa määrin kuin konkreettiseen mediaan. Hyvä niin. Ailahtelevaisella nykytekniikalla URL-osoitteita, IP-protokollan versioita, julkaisustandardeja ja verkkosivuja tulee ja menee. Vanhin omaan hyllyyn saamani Resiina on huhtikuulta 1973. Se on edelleen kuin vasta monistuskoneesta tullut.

Verkkojulkaisemisellekin toki on paikkansa. Se on omiaan hakuteosmaiselle tiedolle ja ajankohtaisille aiheille. vaunut.org on Resiinan Tasoristeys-palstan reaaliaikainen versio, ja SRHS:n veturiesittelyt kelpaavat monessa tilanteessa E. Pölhön ja kumppaneiden kauan sitten loppuunmyydyn Suomen veturit osa 1:n korvaajaksi.

Pääkirjoituksessa K. Pyrhönen kiinnittää huomiota asiaan, jota kotikulmillakin joutuu joskus seuraamaan: maantieliikenteen piittaamattomuuteen tasoristeysturvallisuudesta. Tasoristeys ei ole autoilijan kannalta sen kummempi riesa kuin muu etuajo-oikeutettu risteys (junalla on aina etuajo-oikeus, mikä on junan pitkä jarrutusmatka huomioiden ymmärrettävää; tätä teknillistä faktaa vasten tuntui sangen surkuhupaisalta muistaakseni joskus 1980-luvun lopulla ilmestynyt tekniikan populaarina asiantuntijana esiintyvän Tekniikan Maailma -lehden kirjoitus, jossa vaadittiin junan pysäyttämistä tasoristeyksessä ja etuajo-oikeutta maantieliikenteelle). Tasoristeys ei ole autoilijalle lainkaan vaarallinen paikka, kun noudatettaisiin paitsi yleistä varovaisuutta myös liikennesääntöjä. Näillä nurkilla nopeudet tasoristeykseen tultaessa näyttävät silmämääräisesti olevan usein jotakin aivan muuta kuin mitä taajama-alueen nopeusrajoitus edellyttäisi.

Mainostusta sen verran, että Resiinaa ei tiettävästi voi tilata, mutta se sisältyy isojen rautatieharrastusyhdistysten, kuten SRHS:n ja MRY:n jäsenmaksuun.