Salminen

Eilisillan palaverin asiat olivat pieniä, ja isommatkin niistä nuijittiin uomiinsa. Mutta jäi vielä yksi pienenpieni Asia. Sitä piti kysyä Salmiselta, joka ei ollut paikalla. "Ai hittolainen, kun näin Salmisen viime viikonloppuna, mutta en huomannut kysyä", harmitteli yksi. "Voi pahus, kun näin Salmista melkein joka päivä tässä syksyllä, mutta enpä tullut kysyneeksi", pisti paremmaksi toinen. Jonkinlainen sopimus siitä, kuka asian hoitaa, taisi tulla tehdyksi. Tai sitten ei, en muista. En ole tavannut Salmista kai neljään vuoteen, eikä Asiakaan ollut läheinen.

Aamu meni työmaalla teknoleluista jutellen. Tosin tämä ja tämä taitavat olla siellä puulelukategoriassa. Aamupäivän lopun vietin kellarikopissani siirtäen teknoleluasiaa merkkijonoiksi tietokoneen levylle.

Jossakin vaiheessa oveen koputettiin. Tähän loukkoon eksyy kovin harvoin väkeä. Avasin. "Terve!", huikkasi mies ovelta ja jatkoi: "Onko sulla täällä jauhesammuttimia?"

Mies oli Salminen.

"Ei ole", vastasin. "Älä sitten sytytä tulipaloa", nauroi Salminen ja häipyi saman tien.

Arvatkaa, huomasinko kysyä häneltä Asiaa. Täytyisi kai soittaa eilisille tovereille ja retostella, että nyt minäkin tapasin Salmisen ja unohdin kysyä Asian.

Hain äsken kaupungilta lounaaksi täytetyn patongin ja colaa. Epäterveysravintoa pahimmillaan. Pajatso oli taas liian houkutteleva. Hävisin 40 senttiä. Tekisivät 5 tai 10 sentin jassoja.

Mitähän Salminen muuten täällä teki? Ei hän tietääkseni ole kiinteistönhoitaja eikä pelastuslaitoksen leivissä. Ehkä Jumala on tänään ollut pikkujoul... anteeksi adventtituulella.