Blogistanin vuodenkierto
Kun kesän jälkeen väki kerääntyy tiiviimmin tietokoneiden ääreen, interblogistisen viestinnän määrä kasvaa. Se kuumeneekin ja välillä ylittää kiehumispisteen, kuten nyt lienee käynyt. Interblogismin kulminaatiopiste taisi päätyvänä vuonna olla lopputalven Kuukkeli-kisa. Kun kevät tulee, väki alkaa miettiä muita asioita, ja kesäisin kukin kirjoittelee lähinnä omia juttujaan. Kesällä interblogismikin on hyväntahtoista ja hauskaa, kuten tämä. Tällaiselta vajaat puolitoista omaa vuottani tällä foorumilla ovat näyttäneet täältä vesiviskurin viereltä bodhipuun alta katsottuna.
Lunta saisi näilläkin kulmilla olla enemmän. Luulen, että voisin keksiä sille jotain käyttöä. Mutta siitä huolimatta siteeraan takavuosien hiihtosankarihahmoa: "Ollahan nyt ihmisiksi."
Linjalla
Taannoinen bussilakko herätti kuljetuspalveluja vaille jääneissä asiakkaissa ymmärrettäviä vastareaktioita. Joitakin kommentteja kuunnellessani en kuitenkaan pitänyt asiallisena sitä, että lyömäaseeksi otettiin (kuviteltu) linja-autonkuljettajan työn vaativuus. Jokunen kun tuntui argumentoivan lakkoa vastaan väheksymällä lakkoilijoiden ammatin vaativuutta.
Pelkästä epäakateemisesta mielenkiinnosta olisi hauska tietää, miten suuri osa kritisoijista omisti raskaan liikenteen ajokortin ja miten pitkä ajokokemus heillä oli siitä. Ja vastaavasti tietenkin miten moni kritisoija oli "neitikortillinen" (anteeksi ilmaus) tai kokonaan vailla ajokokemusta. Linja-autonkuljettajan työ varmasti näyttää yksinkertaiselta, kun asiakkaan rajapinta siihen on lähinnä pikainen rahastus tai lipun leimaus ja matkanteon katselu mukavasta matkustamosta käsin. Luulen, että työn tekijän kannalta vaatimustaso on aivan jotakin muuta.
Itse olen edelleen sitä mieltä, että töiden vaativuuden arvottaminen omien kykyjen ja valmiuksien mukaan tarkasteltuna kannattaisi yleensä pitää omana "tietonaan".
Jigotain jälkeen hetken pimeys
Illan treeneissä oli vauhdikas meno. Kata-guruma polvelta pyörähti yllättävän iloisesti huolimatta vanhoista rasitteista.
Lopussa vauhtia oli meikäläiselle jo yli oman tarpeen. Otteluharjoituksessa tottuneen kilpailijan kanssa tulin hassitetuksi kovaan uchi-mataan varsin leveästä puolustusasennosta. Ei siinä ihan niin käynyt kuin ensin voisi luulla (ääni ei kohonnut oktaavilla), mutta jonkin sortin nivusrevähtymä saatiin aikaiseksi. Ainakaan alkulämmittelyn puutetta se ei voinut olla, mutta taidan olla vähän turhan jäykkä.
Pitäisi kai ryhtyä harrastamaan liikuntaa.
3 kommenttia:
Toivottavasti et kuitenkaan ajattele, että Blogistanin lämpömittari on nyt kohonnut ilman syytä? Ilman syytä se ei tosiaankaan ole kohonnut kun on kiusaamisesta ja systemaattisesta häirinnästä kyse. Eräs ongelma on minusta juuri nämä Blogistanin nk. mukavat kaverit. Ollaan niin mukavaa, niin mukavaa kaikille. Vaikka joskus tarvitaan jämäkkää otetta. Jos yleinen ilmapiiri ottaisi toisten ihmisten haukkumisen ja loukkaamisen vakavammin, voisi Blogistan olla taas piirun verran parempi paikka.
Ei inhimillsen toiminnan kiehumispisteeseen kai koskaan jouduta ilman syytä.
Siltikään en ole kovin innokas ryhtymään tuomariksi varsinkin kun kyse on itselleni reaalimaailmassa täysin tuntemattomista ihmisistä tai paremminkin heidän web-avattaristaan. Kommentti- ja keskustelupalstat ovat osoittaneet, että tuomarinvirkoihin halukkaita löytyy. Kun vain vielä löydettäisiin pyöveli.
Edellä sanottua älköön tulkittako tilanteen väheksymiseksi (vaikka siltä se ilmiselvästi näyttää). Ei kyseessä ole suinkaan tyhjänpäiväinen asia, jolle luonnollisesti "tarttis tehrä jotain", kuten meillä Hämeessä sanotaan.
Se miksi itse pysyn toistaiseksi varjossa vesiviskurini vieressä johtuu siitä, että en ole keksinyt oikeastaan mitään ratkaisumalliehdotusta. Virtuaaliset väenkokoukset, nyrkkien heristely ja kauhistelu ovat inhimillisesti aivan ymmärrettäviä ja täysin hyväksyttäviä joukkoreaktioita, mutta minusta ei ole siihen mukaan lähtijäksi. En nimittäin ole ollenkaan varma, missä määrin sellainen on omiaan luomaan väärinkäytöksiä ehkäisevää ilmapiiriä.
Pahoittelen passiivisuuttani ja palaan asiaan mietittyäni ensin hieman.
No, älä sinä toki ryhdy tuomariksi. Minä ryhdyn, silloin kun ihmisille kirjoitellaan sellaista, kuinka heidät pitäisi raiskata ja kuinka heidän kallonsa pitäisi lyödä halki niin että aivot pursuavat luiden alta. Tällaista saastaa ei oikeuta mikään.
Lähetä kommentti