Junabongailua

Tätä aamua on kaivattu. Marraskuu jo yli puolenvälin, mutta vasta nyt nähtiin maassa jotakin valkean tapaista. Kovin paikallisia ovat lumikuurot olleet. Kotinurkilla oli valkoinen maa, mutta Tamperetta lähestyessä vain tienpinnat ovat vaihtaneet väriä. Ei näyttänyt Suolijärvikään olevan edes pintapuolisesti jäässä. Työpäivän aineena on tarkastaa lumitilanne Jyväskylässä. No, tehdään siellä ehkä jotain muutakin. Mutta talvikengät ja –takki päätyivät ulos kaapista ensi kertaa tänä syksynä.

Silloin harvakseltaan, kun Jyväskylässä tulee käytyä, olen menomatkannut yleensä IC2 159:lläTampereelle ja siitä eteenpäin S 89:llä. Yhteys on varsin nopea. Tänään aikataulu on löysempi, ja valitsin P 805:n. Vetovoiman puolesta ei tämänpäiväisen pikajunankaan tarvitse hävetä, kun nokalla surisee kaksi Sr2:ta. Siksi toiseksi Esslingen-vaunuinen pikajuna on tilavampi ja mukavampi kuin yleensä viimeistä sijaa myöten täyteen pakattu ”Pendolino”. Halvempi myös, joskin tässä tapauksessa kyse on lähinnä varojen siirtelystä, jollei enää valtion budjetin pääluokkien välillä niin kuitenkin valtion kassan sisällä. Pienenä miinuspuolena on se, että sähkövirtaa ei ole saatavissa tietokoneen kanssa toteutettavaan bloggaus- tai muuhun ajantappamistoimintaan. Toisaalta akun varauksen purkaminen ei ole lainkaan pahaksi. Niin hienoja litiumioniakkuja kuin näissä onkin, eivät ne kestä jatkuvaa verkkovirran läpisyöttöä lainkaan niin hyvin kuin mainosmiehet lupailevat. Sähköpistokkeiden rakentaminen vaunuihin olisi teknisesti mahdollista, mutta liikennöinnin vaatiman kunnon ylläpitämisen lisäksi perinteiseen siniseen vaunukalustoon ei tehdä enää kovinkaan ahkerasti muutostöitä.

Toinen pieni miinuspuoli on se, että ainakin tämä vaunu on kuuma kuin vaatimaton sauna. Uudempi vaunukalusto on yleensä coolimpaa. Miten moni muuten muistaa puukoriset ruskeat vaunut, joiden eteisissä saattoi vielä 1970-80-lukujen taitteen talvina nähdä klapipinoja pääradankin maisemissa? Noita käytettiin niin sanotuissa työläisjunissa eli veturivetoisessa paikallisliikenteessä.

Pitänee lukaista vielä hieman päivän sanaa kokouspapereista. Weblog-maailman käytöskoodin mukaan pitäisi kai kaikennähnyttä ja kaikkeenkyllästynyttä esittäen sanoa, että kokousasia, varsinkin kun se liittyy atk-aiheeseen, on sitä tylsää itseään ;-) Vaan minäpä en sano. Jos FDDI, UTP tai trunk-portti ovat juuri nyt tärkeitä paperin laatijalle ja sen eteen arvatenkin paljon töitä tehneelle, niin sopii niiden olla tärkeitä minullekin. Tästähän saa jopa palkkaa.