Sunnuntaina
Kaksoispyhäviikonloput ovat hienoja. Erityisesti tällaiset, kun puolisollanikaan ei, sangen poikkeuksellisesti, ole töitä. Sängyssä viihtyy luvattoman hyvin. Nimenomaan nukkumassa, kun pyhäinpäivän seutu on näin lämpöisinä syksyinä otollinen aika ottaa käyttöön pehmoisista pehmoisimmat talvipeitteet ja -tyynyt.
Nykyisenä kauppojen arkipäivien ja lauantaiden pitkinä aukioloaikoina tuntuu huvittavalta kuulla toisinaan esiintyvää kritiikkiä kaksoispyhien aiheuttamaa lauantain kiinnioloa kohtaan. Länsimaisen sivistyksen keskeisintä peruspilaria vastaan taidetaan monessa tapauksessa haluta kiukutella pelkästä kiukuttelemisen ilosta.
Meinasin kirjoittaa lisää asiaa uskonnosta. Sitten muistelin noin vuosikymmen sitten kuumimmillaan käytyjä newssien Survo-sotia (anteeksi jälleen, jos yleisnimitystarkoituksessa käyttämäni nimi on loukkaava). Ja luin uudelleen ensimmäisen blogimerkintäni. Mieleeni tuli myös ex-ystäväni ex-asemapäällikön viisas ajatus, jonka mukaan politiikan lisäksi vain uskonnon varjolla on historian aikana tehty yhtä paljon pahaa tavallisille ihmisille. Siispä kirjoitan toiste.
2 kommenttia:
Mitä nämä Survo-sodat olivat? Liittyivätkö ne jotenkin inkerinsuomalaiseen pappiin Arvo Survoon?
- Panu
Eivät häneen. Tämä nuori herra esitti ahkerasti ankaria lakihenkisiä ja muutoin fundamentalistisia kristillisiä näkemyksiä, joihin minä monien muiden kirkasotsaisten muassa menin vastailemaan. Muistaakseni noin keväästä 1994 kevääseen 1995 jatkuneena ajanjaksona ko. herran provosoima keskustelu laajeni s.k.uskonto- ja s.k.uskonto.kristinusko-palstoilta lähes kaikille s.k.-palstoille, ja aiheet laajenivat sitä mukaa päätyen lopulta melkoiseen surrealismiin. Yksi news-legenda oli syntynyt. Minä jäin suosiolla kelkasta siinä vaiheessa, kun mopo alkoi toisaalla kulkea sopimatonta vauhtia. Mutta vähän aikaa tuossakin tuli vängättyä.
Ymmärtääkseni asiat järjestyivät näiden tapahtumien jälkeen kutakuinkin hyvin ja onnellisesti itse kunkin asianosaisen kannalta, kuten oikein ja autuaallista on.
Yhteisöllisyydessä, verkko-sellaisessakin, on kiistämättä väkivaltaiset piirteensä, kuten muutamat kirjoittajat ovat todenneet. Ne eivät ole luonteenomaisia tai kovin merkittäviä, mutta ovat silti olemassa. En ole aikoihin edes käväissyt lukemassa news-ryhmissä. Luulen että blogien välinen keskustelu on, kanavan introverttisuuden ja perinteisiä julkaisumuotoja muistuttavan olemuksensa, siis eräänlaisen ylhäältä säädellyn toimituksellisuuden (joss päätoimittaja voi olla vaikka blogistin id, ego tai superego :-) ansiosta perusluonteeltaan kaikesta huolimatta sävyisämpää kuin news-keskustelu.
Lähetä kommentti