perjantaina, marraskuuta 05, 2004

Pyhäinpäivän aatto


Lämpimässä tihkusateessa alkanut pyhäinpäivän aatto muuttui illan kirkkaaksi kajastukseksi lännessä. Aamupäivällä pidin töissä TCP/IP-tekniikan perusteiden kokeen tietokoneasentajaopiskelijoille. Asentajan käytännön työssä tärkein perustaito eli aliverkotus sujui suurimmalta osalta moitteettomasti.

Kotiin palatessa oli lähes hämärää. Perjantairutiinia Kotimaa-lehteä (täydennettynä tällä viikolla Elonkehällä ja MikroPC:llä) ei nähnyt lukea ilman sähkövaloa.

Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys oli lähestynyt jäseniään kirjeellä, jossa peloteltiin yhdistyksen toiminnan lakkauttamisella, mikäli uutta puheenjohtajaa ei löydy. Yhdistystoiminnan järein ase on näemmä otettu käyttöön etsittäessä uusia toimihenkilöitä. Todennäköisesti johtokunta ja aktiivitoimijat ovat asiaa pohtineet keskuudessaan pitkäänkin, ja päätyneet sitten viimeiseen keinoon.

Vaikka arvostan yhdistyksen ja sen takana olevan aatteen hyvin korkealle, enkä voi sanoa yhdenkään tässä sepustuksessa kuvaamani harrastetoiminnan olevan mielestäni merkittävämpää (joskaan ei ratkaisevasti merkityksettömämpääkään), olen tyytynyt pysyttelemään pelkkänä kannatusjäsenenä. Puolisoni on ollut huomattavasti aktiivisempi, myös sirpin ja haravan kanssa kesäkedoilla. Jäsenkirjeessä esitettyyn hätähuutoon en edes kuvittele pystyväni vastaamaan. Pahoittelen.

Iltalenkille lähdettäessä IC 823 toi matkustajia Turusta. Pellon laitaan käännyttäessä kirkas päävalonheittimen keila veti perässä kappaletavararahtia samalta suunnalta. Ilman silmälaseja oli pimeässä kaukaa mahdoton erottaa, oliko vetäjä neuvostoliittolaista vai sveitsiläistä alkuperää. Itse asiassa myös rahdin olettaminen vaunukuormatavaran sijasta kappaletavaraksi perustui vain äänihavainnon antamaan hataraan vaikutelmaan. Ihminen on kärkäs tekemään päätelmiä varsin heikkojen havaintojen varassa. Onneksi tosin ei yhtä kärkäs kuin esimerkiksi tietokone.

Iltapuhteeksi käväisimme vielä kaupassa. Tällä kertaa tarjousten perässä sekä naapurikylässä että kotikylässä. Puolisoni ryhtyi ystävällisesti kuskiksi. Parempi autoilija, parempi hämäränäkö ja rutiini näihin kyläteihin. Hirvieläimiä emme nähneet. Molemmissa kauppaliikkeissä oli yllättävän hiljaista. Kylmäkoskella kauppakeskuksen ravintolassa pitivät seutukunnan yrittäjäjärjestöt kokoustaan. Perheostosten tekijät lienevät asioineet jo aiemmin, eikä kaljanhakijoitakaan yllättäen ollut montaa. Samalla reissulla tankattiin auto ja omat vatsat. Jälkimmäisestä kiitos taannoin jaetulle tarjouskupongille. Syötävää saatiin eteen aivan liikaa. Loput tuotiin foliokääreessä kotiin ja nautitaan toisena päivänä.

1 kommentti:

Marleena kirjoitti...

Anteeksi sisälukutaidottomuuteni :-)