Herra, iskemmekö miekalla?

Olen käynyt Janne Jalkasen kanssa antoisaa keskustelua, joskin ikävästä aiheesta. Aiheena kun on ollut kiusaaminen eri konteksteissaan.

Oheinen mm. T. Klemolan (lienee Tampereen filosofeille tuttu mies?) julkaisema kertomus Tsukahara Bokuden -nimisestä japanilaisesta soturista ja elämäntaiteilijasta (1490-1572) tuli mieleeni aihetta pohdiskellessa.

Perimätiedon mukaan Bokuden teki kolme pitkää matkaa, joilla hän oppi ja opetti taitojaan. Kenties jollakin näistä matkoista Bokuden oli ylittämässä soutuveneellä järveä useiden muiden matkalaisten kanssa. Yksi matkalaisista oli itsetietoinen samurai, joka jatkuvasti kehui miekkailutaitojaan. Bokuden ei miehestä piitannut ja tämä suututti rehentelijää. Samurai kovisteli Bokudenia: "Sinäkin kannat kahta miekkaa. Miksi et puhu mitään?" Tähän Bokuden vastasi: "Minun taitoni on erilainen kuin sinun. Sen avulla ei pyritä voittamaan ketään. Sen avulla pyritään olemaan häviämättä." Samurai ei ollut tyytyväinen vastaukseen ja kysyi: "Mitä koulua edustat?" Bokuden vastasi edustavansa musekatsu-koulua, joka tarkoittaa vastustajan voittamista ilman käsiä tai miekkaa. "Miksi sitten kannat miekkaa?", samurai kysyi. "Leikkaan sillä pois itsekkäät ajatukseni, mutta en tapa ketään", Bokuden vastasi. Samurai vain vaatimalla vaati Bokudenia ottelemaan kanssaan ja lopulta tämä suostui.
Samurai käski soutajaa soutamaan veneen heti maihin ottelua varten, mutta Bokuden ehdotti soutamista kauempana näkyvään saareen. Maissa kun voisi kerääntyä liikaa ihmisiä ottelua katsomaan, ja joku saattaisi vahingossa loukkaantua. Samurai suostui ehdotukseen. Heti kun he tulivat tarpeeksi lähelle saarta, samurai hyppäsi veneestä maihin ja veti miekkansa esiin. Bokuden puolestaan riisui miekkansa ja antoi sen soutajalle. Hän oli seuraavinaan samuraita rannalle, mutta juuri kun hän oli astumassa maalle, hän otti airon soutajalta ja työnsi veneen vesille. Bokuden huusi veneestä rannalla rähisevälle samuraille: "Tätä tarkoittaa musekatsu-koulu."

Kertomuksen tarkoituksena on mitä ilmeisimmin osoittaa se voima, joka saavutetaan kun kieltäydytään provosoitumasta. Karaten perustajana pidetty kansakoulunopettaja Funakoshi tivisti ajatuksen muotoon: "Vastustajan voittaminen ilman taistelua on korkein taito." Jotakin tämän tapaista ajattelin, kun keskustelussa oli kysymys verbaalisista ristiriidoista. Voitto on se, kun ristiriitoihin ei ajauduta.

Sitten tylsempään ja alkuperäiseen asiaan kuulumattomaan aatehistorialliseen mietteeseen, joka on - kuten blogitapa vaatii - kirjoitettu sen paremmin aatehistoriaa kuin filosofiaakaan tuntemattoman näkökulmasta.

Historiallisessa mielessä tarina on tyyppiesimerkki vanhan bushido-kultturin sisäisestä ristiriitaisuudesta länsimaisesta ihmiskeskeisestä näkökulmasta nähtynä. Bokuden esitetään ristiriitoja karttavana filosofina, mutta historiallis-kriittisessä mielessä on vaikea uskoa, ettei hän olisi käyttänyt myös ylivertaisiksi sanottuja miekkailutaitojaan sisällissotien repivissä oloissa. Yhtäältä palvottiin rikkumatonta rauhaa ja toisaalta äärimmäistä tehokkuutta väkivallan käytössä.

Väitän, että vain harvassa uskomus- tai aatejärjestelmässä vallitsee länsimaisesta näkökulmasta tarkasteltuna samanlainen sisäinen ristiriitaisuus kuin zen-buddhalaisuutta soveltaneissa sotataidon opeissa. Paradoksaalisesti niitä silti pidetään täällä yhtenä harmonisuuden perikuvana (mikä on käytännössä ymmärrettävää, koska niissä haetaan ihmisyksilön sisäistä harmoniaa henkisen ja fyysisen välille, mikä pyrkimys lännessä vuosisatojen ajan enemmän tai vähemmän tietoisesti kiistettiin - kuitenkaan pyrkimys tällaiseen harmoniaan ei tee aatesuunnasta maailmankatsomuksellisesti koherenttia).

Ainakin vanhatestamentillinen juutalaisuus, monet kristinuskon suunnat ja ekspansiivinen islam pääsevät tavoitteen ja toteutuman välisen ristiriidan puolesta lähelle bushido-kulttuuria - kaksi viimeistä kvantitatiivisesti tarkasteltuna maailmanhistorian mittakaavassa paljon sen ylikin, mikä tosin johtuu teknis-taloudellisista seikoista eikä aatteista itsestään - mutta niissä ihminen nähdään melko selvästi dualistisena olentona.

Bushido-filosofia avautuu ja muuttuu maailmankatsomuksellisestikin koherentiksi tietenkin, kun tarkastelusta poistetaan muuttuja nimeltä ihmisyksilö. Tai ihmisen yksilöllisyys. Anti-ruumismia tämäkin, eikö vain, Tampereen filosofit? ;-)

Muuten, kuka tunnistaa, mistä niinikään opettavaisesta tarinasta otsikko on peräisin? Kuka oli tuo miekkamies? Oikein vastanneelle papukaijamerkki ja hyvästä vastauksesta vielä ratanaula iskettäväksi rauhanomaisissa tarkoituksissa :-)