Lähimarjastusta

Töissä oli tehokas päivä. Yhtään emolevyä ei rikkoutunut perinteisessä ko. komponenttiin tutustumisharjoituksessa. Hopeatahnaa löytyi varastosta vain vajaa injektioruiskullinen, mutta se riitti hyvin. Kyseinen tietokoneasennustarvike tuntuu olevan usein vähissä. Harakatko sen vievät?

Alkuillasta kävimme hölkkäämässä. Vauhti oli rauhallinen, mutta parinkymmenen celsiusasteen kosteahko sää tuntui kuumalta. Shortseissa olisi tarjennut hyvin. Moni kävelijä oli riisunut verkkaripuvun takin vyötäisilleen. Eihän tässä nyt vielä mitään syksyä aloiteta (täällä maan eteläisissä osissa siirrytään termiseen syksyyn eli vuorokauden keskilämpötila putoaa välille 0 ... +10^oC syyskuun lopulla, mutta terminen kasvukausi päättyy vasta lokakuun lopulla).

Illan edetessä ja pilvien vähitellen tummetessa poimimme loput viinimarjat. Pensaat ovat pieniä, mutta kaikkineen marjaa tuli viitisentoista litraa. Pääosin punaista. Määrä on pieni, mutta yli kaksinkertainen viime vuoteen verraten. Tämä johtunee ainakin osaltaan keväällä pois siirretyn lehtikompostin pohjien päätymisestä marjapensaiden juurille katteeksi. Savisessa maassa tällaisellakin maanparannustoimenpiteellä voi olla suuri vaikutus. Myös mäen takaista siipikarjaa on kiittäminen tehokkaasta pölytyksestä. Ne keskittyivät kirsikkaan, mutta taisi herukkakin jotain saada. Kevään kylmyys vei omenankukat ja sitä myötä hedelmät, mutta nippon-tunnelmaa tarjoili sitäkin komeammin kukkinut kirsikka. Sen happamat marjat ovat jo jonkin aikaa liuottaneet makuaan etanolituotteeseen. "Kirsikkaliköörin" makeutusaineena on tänä syksynä kokeilussa myös hunaja.

Huomenna aamuvarhaisella, yösähkötariffin aikaan, pääsee mehustin työhönsä.

Ulkona tumman pilven reuna kulkee taivaankannen keskellä. Valaistus on vaikuttava, mutta ehjän jalustan puuttuessa en edes yritä kopioida sitä filmille tai muistikortille.