Ensilehden aika

Leikkipuisto tien päässä lienee hiljennyt jo parikymmentä vuotta sitten. Mutta vanhuuttaan haalistuneet laitteet saavat satunnaiset käyttäjänsä edelleen nauramaan.

Syksyn ensilehtiä oli nurmikolla jo useita, vaikka nurmen paras kasvukausi - eli tihein leikkaustahti - on tänä vuonna ajoittunut vasta loppukesään. Tänään oli taas parturointiaika.

Olen kuunnellut liikaa Radio Novaa.

Uusi emäntä saapui

Puolisoni oli saanut postissa surisevan kirjekuoren. Hänen tilaamansa mehiläisemo seuramehiläisineen oli saapunut. Suurtarhaajat myyvät mielellään kasvattamiaan mehiläisemoja, ja näin kevyiden ja helppohoitoisten hyötyeläinten edullisin myyntitapa on usein postimyynti. Mehiläiset kulkevat kirjemaksun hinnalla pienessä ilmastoidussa muovilaatikossa eväänään taikinamaista ravintoa. Hyvästä italialaisen rodun emosta joutuu maksamaan reilut parikymmentä euroa, mutta se on investointi parhaimmillaan kolmeksikin vuodeksi.

Kesällä parveilleen pesän emo oli, kuten pienessä tarhassa usein käy, sukusiitoksen tulos, joten se ei selvinnyt tehtävästään uudessa pesässä.

Illalla uutta emoa ei enää siirretty pesään, kun sen asukkaat alkoivat olla yöpuulla. Niinpä ensi yön torpassa yöpyvien eläinkunnan edustajien lukumäärä on tavanomaista suurempi.

Huomenna pesään tulee uusi emäntä. Sen kunniaksi pesän siivekkäät saavat oikein viinaryypyn. Nimittäin uuden emon erittämien feromonien tuoksu voi aluksi tuntua pesän mehiläisistä vieraalta, ja nämä voivat siksi alkaa hylkiä emoa. Kun pesään laitetaan siirron ajaksi denaturoimattomaan ja muuten "myrkyttömään" alkoholiin kastettu paperitollo, sen haju estää mehiläisiä huomaamasta eroa entiseen. Kun haju haihtuu, uusi emo on toivottavasti päässyt asettumaan taloksi.

Hunajasta korvaukseksi annettu sokeriliuos on kelvannut siipikarjalle oikein hyvin.