Verkkainen työmatka

Lämmin ja kaunis aamu houkutti pyöräilemään töihin. Kärjenniemen kohdalla oli käydä köpelöstä, kun takavanne irtosi haarukasta. Näissä vanhanmallisissa retkipyörissä on usein tavalla tai toisella toteutettu vanteiden pikalukitus. Nyt lukkovipuun nähden akselin toisessa päässä oleva vastamutteri oli jossakin vaiheessa, ilmeisesti taannoisen renkaiden vaihdon yhteydessä, kiertynyt puolisen kierrosta, jolloin asento, jossa vipu lukitsee vanteen, oli muuttunut, eikä lukitus ollut riittävän tiukka. Onneksi vauhtia ei ollut paljon, ja varsinaisilta teknisiltäkin vaurioilta vältyttiin. Kenttäkorjaus hoitui helposti, kun vain ensin lamppu oli välähtänyt päänupissa. Työmaalle ja iltapäivällä kotiin pääsin ongelmitta. Iltapäivällä liikkeellä näytti olevan pyöräilijöitä enemmän kuin autoja. SLU:n mukaan aikuisväestön keskuudessa toiseksi suosituimman liikuntamuodon harrastajat ovat näemmä joutuneet pidättelemään aktiviteettiaan, joka nyt viimein pääsee purkautumaan.

Kotiin tullessani kulta hääri pihamaalla. Istahdimme hetkeksi omenapuun varjoon juomaan mehua. Tällaista kesän pitää olla.

Kotona piti laittaa ensimmäistä kertaa rastasverkot viinimarjapensaisiin. Ne ovat tähän saakka saaneet olla rauhassa, mutta nyt uhkaa pienten pensaiden tuotto upota kokonaan rastaiden kupuihin. Vilmakaan ei näin kuumalla jaksa toimittaa pensasvahdin tehtävää vaan pötköttelee savanni- ja viidakkosukulaistensa letkeään tyyliin viileimmissä löytämissään paikoissa.

Hiukan intrablogistiikkaa

Kun tänään katsoin Pinserin listan tarjoamaa suku-ominaisuutta oman sepustukseni kohdalla, huomasin pari mielenkiintoista asiaa. Omaa tuotosta lähelle määritellyistä blogeista luen itsekin useimpia säännöllisesti ja kaikkia ainakin joskus. Kun joskus aikaa sitten tutkailin suku-ominaisuutta edellisen kerran, jäi päällimmäiseksi vaikutelma, että siinä näkyvät blogit ovat aina listan kirkkainta kärkeä eli niitä, joita karkean laskennallisesti ajatellen voisi ennustaa tämänkin lukijoiden lukevan. Nyt on näkyvissä profiloitumista; tietenkin siten, että edelleen edustetut ovat vähintään sadan luetuimman joukossa. Mielenkiintoinen on myös havainto, että sukulaisblogeistani suurin osa ei piilottele kirjoittajansa nimeä.

On hienoa olla sukua sellaisille viisaille pohdiskelijoille kuin Aika ja minä ja Maalainen tai blogistanin Abélardille ja Héloïselle, arjen maailmaa kaunein ja oppinein värein tekstiksi maalaaville Näkymille ja Kevätsipulikukille (asianosaisia pyydän kohteliaimmin olemaan loukkaantumatta vertauksesta, joka on henkilöhistoriallisessa mielessä täysin sopimaton). Ikävä kyllä, viimeksimainittu - itse asiassa ainoa naispuolisen kirjoittajan tuottama sukulainen - taitaa olla siirtynyt lepäämään verkkotekstien le Paraclet´n huomaan.

Sitten vielä toinen huomio toisesta asiasta. Vilkaisin vähän aikaa sitten kävijätilastointipalvelun tietoja tälle sivulle johtaineista linkeistä ja hauista. Jostain ihmeen syystä tänne on viime aikoina tavanomaista useammin tultu kirjoittajan nimeen kohdistuvalla haulla. Sen verran oli uteliaisuutta, että tutkailin RIPEn whois-palvelun avulla asiaa hieman tarkemmin. Ymmärrän kyllä, että tämänkaltaisia hakuja tulee esimerkiksi VR-Konsernin verkosta, mutta muilta osin en osaa asiaa selittää kuin niin, että minulla on joku tunnettu täyskaima.

Ja loppuun pieni interblogistinenkin huomio

Pojat, pojat (vai yksikössä?)! . Tuo alkaa olla jo läpinäkyvää. Kun lasketaan yhteen tämänkaltaiset blogimerkinnät ja Jannen blogin nimi, niin ei voida tulla muuhun johtopäätökseen kuin että Kysyn vaan on Janne Toivoniemen jakautuneen persoonallisuuden jakojäännös tai Jannen sivupersoona, joka on vähitellen tulossa tietoiseksi pääpersoonasta. On siinä muuten miehellä tekemistä, kun tuottaa kahden huippublogin verran tekstiä päivittäin. Apuna kenties viilattu G-Mac, jonka toinen prosessori käsittelee vasemman käden ja toinen oikean käden tuotoksia?

Asianosaisia pyydän kohteliaimmin olemaan loukkaantumatta tästäkään johtolankapäätöksestä, johon Harryn kanssa juuri päädyimme.