Arkisia asioita

Työpäivän jälkeen poikkesin veturitallilla, jossa vietettiin museon kauden päättäjäisiä. Vanhan kokemuksen mukaan museota ei juuri kannata pitää avoinna koulujen alkamisen jälkeen ainakaan arkisin. Viikonloppuisin tallilla toki häärii väkeä, ja yleisö on tervetullutta. Myös tilauksesta ovet ovat avoinna.

Yleisöä ei arki-iltapäivä ollut paikalle houkuttanut montakaan päätä. Kaupungin huoltomiehet kävivät pakettiauton ja peräkärryn kanssa hakemassa pois muutaman jäteöljytynnyrin ja käyttöikänsä loppuun ehtineen veturinakun. Nämä tavarat, joita edes harrastajat eivät mieluusti omilla kulkuneuvoillaan kuljettele, saivat kyydin ongelmajätteiden vastaanottopisteeseen. Samaan kuormaan lähtivät tynnyrien pukit, mutta niille kuulemma löytyy käyttöä kaupungin verstaalta. Hyvä niin. Meille tarpeeton viilapenkkikin kelpasi. Tallin luoteisnurkka sai aavistuksen verran lisää tilaa.

Arjen henkilökohtaisetkin pikkuasiat oli nopeasti hoidettu. LVI-liikkeestä löytyi sopuhintaan keittiön vedensekoittajan tiskikoneventtiiliin uusi vipu. On outoa, että hyvää nimeä kantavassa tuotteessa säätökara, toistuvalle mekaaniselle rasitukselle altis osa, on tehty muovista. Parturissa pääsin jonon ohi. En toki ole vip-asiakas (kansanparturiliikkeessä sellaisia ei tunnetakaan), mutta vajaan viiden minuutin kaljuksiajaminen sopi muiden asiakkaiden kesken olevien, odottelua vaativien työvaiheiden väliin.

Hunaja purkkiin

Illalla purkitimme osan hunajasta. Hanaviritys toimi hyvin, eikä tuote ollut liiaksi kiteytynyttä. Purkkeihin valutettiin hieman reilut 25 kiloa. Tällaisen määrän olemme ajatelleet jaella omatoimisesti. Pääosan hunajasta puolisoni, kuten useimmat mehiläistarhaajat, myy jakeluyhtiölle.



Käytimme sekä lasi- että muovipurkkeja. Lasipurkkien elinkaari lienee ympäristölle hieman vähemmän kuormitusta tuottava, jos purkin haltija keksii niille jotakin jatkokäyttöä tai kierrättää ne asianmukaisesti. Mutta muovipurkkeja oli käytettävissä isohko määrä, ja paremmin ne tehtävänsä tekevät omassa tarkoituksessaan kuin varastoituna.

Vähän ennen sulkemisaikaa kävin paikallismarketissa hakemassa colat, kivennäisvedet ja makkarat huomisiin talkoisiin. Parkkipaikalla parin klassikkoauton takasiivet kilpailivat näyttävyydessä kuljettajiensa etutöyhtöjen kanssa. Vein ostokset suoraan tallin yliviileään jääkaappiin. Hetken ajan tiilen ikiaikaiseen punaan sekoittui annos keltaista. Myös ajojohtimien tolpat saivat teräksenharmaaseensa lainaksi lämpimän sävyn.