Vastatuuli vasta viimeisillä kilometreillä

Puolisoni lähdettyä töihin (työaikamme eivät ammattien ominaispiireistä johtuen ole kovinkaan yhdenmukaiset) ja aamun vaihtuessa aamupäiväksi päätin lähteä kuluttamaan hieman eilisiltaisen linkouksen jälkeen nautitun hampurilaisaterian kaloreita. Pakkasin mukaan mehupullon, matkapuhelimen ja pienen työkalu- ja renkaanpaikkaussarjan, ja polkaisin kahden järvenselän ympäri. Tällä kertaa vanteetkin pysyivät paikoillaan.

Kiinnitin matkapuhelimen sen mukana tulleella lenkillä ranteeseen. Kun samassa ranteessa oli sykemittarin vastaanotin ja toisessa kello ja vyötäröllä vielä vyölaukku, oli rensseliä niin, että olo oli äijjjämäinen kolmella j:llä. Kokeilkaapa tätä, nuoret miehet, kun haette itsevarmuutta vaikka tyttöseuran etsintään ;-)

Sitten vähän kevytliikennepurnausta. Mikä tekee kypärän käyttämisestä niin vastenmielistä joillekin matkaakin ajaville? Nykyaikainen sellainen suojaa auringolta yhtä lailla kuin lippalakki eikä takuulla ole sen hiostavampi. Päinvastoin. Ja rullaluistelijat: Vaikka teillä olisikin kaunis väriltään välimerellistä rotua muistuttava Adoniin vartalo, ei olemus lainkaan kärsisi asianmukaisista suojuksista. Niiden ansiosta kun olisi mukavampi näyttäytyä mahdollisen onnettomuuden jälkeenkin. Kuten joskus aiemmin olen kirjoittanut, naiset ovat luistimilla liikkuessaan yleensä asiallisemmin varustautuneita kuin miehet. Polkupyöräilysarjassa liikennekäyttäytymisen voitto puolestaan menee rumemmalle sukupuolelle. Tämä kaikki vain Vanajan-Hämeen maanteiden ja kevyenliikenteenväylien tilannetta yleistäen.

Iltapäivän ohjelmassa on ollut kahden esineen, muovisaavin ja irtohanan, yhdistäminen. Käytössämme oleva teräksinen hunajanpurkitusastia on turhan järeää kalustoa hunajan määrään nähden, joten ostimme elintarvikemuovista tehdyn suurehkon saavin ja siihen ns. hunajahanan. Rullamitan, lyijykynän, porakoneen ja reikäsahan avulla homma hoitui helposti. Katsotaan illansuussa, saako viritelmä asiantuntijan hyväksynnän.

Lihamainokset

Henri Block kirjoitti asiasta, johon en malta olla puuttumatta. Miksi jokin yritys haluaa myydä tuotettaan ihmislihan avulla? Tai jos nimenomaan vespailijoita halutaan mainoskampanjassa käyttää, miksi he eivät voisi olla, sään salliessa, vaikkapa keski-ikäisiä miehiä puku päällä ja kravatit kaulassa? (Ai niin, äijjjät eivät ajele skootterilla - no sitten vaikka keski-ikäisiä naisia, jos he ehkä olisivat hiukan skootterimyönteisempiä, ja vaihdetaan kravatti marjakurki-huiviin) Eikö varsinainen tuote olekaan niin hyvä, että sitä voisi myydä sinä itsenään ja luottaa kuluttajan rationaaliseen valintaan, vaan pitää vedota ihmisen järjen alapuolisiin vaistoihin? Entä miksi jotkut ovat valmiita myymään ruumiinsa, itsensä, tällaisiin mainostarkoituksiin? Ihmislihalla mainostaminen ei ainakaan omia ostopäätöksiäni edistä.

Jos edellinen oli jeesustelua tai feminismiä, niin sitten se oli.