Maanantaista eksistenssiä

Jos elämä joskus tuntuukin kiertävän kehää, rutiinit ovat turvallisia.

Tänään alkoi uusi tietokoneasentajan ammattitutkintoon valmistava koulutus. Ensivaikutelmana on tälläkin kertaa sopivan tuntuinen ryhmä. Hakijoita oli melko paljon, ja koska harjoitusväline- ym. resurssien lisäksi ryhmän koko on rajoitettu maksimissaan 16:een, tein opiskelijavalinnat kesäkuussa, kun hakuaika päättyi.

Tämä on kolmas elokuu perättäin, kun aloitin tietokoneasentajatutkintoon johtavan koulutuksen. Koko ajan on koulutus toteutettu samojen tutkinnon perusteiden mukaan, mutta sisällön yksityiskohdissa on tietenkin tapahtunut muutoksia. Esimerkiksi vielä vuonna 2002 piti seutukunnallisen työelämän vaatimusten vuoksi ottaa jossakin määrin huomioon Windows NT 4.0 -niminen reliikki, mutta sittemmin on siirrytty Microsoftinkin palvelintuotteissa 2000-luvulle.

Iltapäivällä kaikkien koulutusohjelmien uudet opiskelijat kokoontuivat saliin yhteiseen infotilaisuuteen. Pidin lyhyen tietoiskun tarjolla olevista atk-palveluista. Ilahduttavaa kyllä, yleisön joukosta heräsi myös kysymyksiä. Jos infotilaisuuden - oli aihe mikä tahansa - jälkeen ei kysymyksiä kuulu, lienevät todennäköisyydet suunnilleen samoja siihen, että yleisö sisäisti asian täysin sekä siihen, että lähes kaikki meni ohi korvien tai yleisön mielenkiinnon. Kysymykset ovat merkki siitä, että tilaisuuden pitäjä, vaikka ei onnistunutkaan tyydyttämään kerralla kaikkien tiedontarvetta, sai perille sen, mitä hän tuli sanoneeksi.

Illalla kotikylän puoluepoliittisesti sitoutumaton ryhmä kokoontui syksyn kunnallisvaalien merkeissä. Edelleen tarjottiin valitsijayhdistyksen perustamista (eli puolueiden ulkopuolisilta ehdokkailta edellytettävää kannattajalistan keräämistä), siis käytännössä ehdokkaaksi asettumista. Sanoin tyytyväni mieluummin vaalikarjan osaan.

Eri ryhmillä, kuulemma perinteisilläkin puolueilla, kerrotaan olevan vaikeuksia ehdokkaiden rekrytoinnissa. Minun on tietenkin hyvin epäoikeudenmukaista oman toimintani perusteella näin sanoa, mutta pidän asiaa valitettavana. Väitän, että yksittäiseen kansalaiseen vaikuttavan julkisen vallankäytön kannalta kunnanvaltuuston tai jonkin kunnallisen lautakunnan jäsenen tehtävä on tärkeämpi kuin esimerkiksi kansanedustajan tehtävä. Kunnallishallinnon käyttämä valta on välittömämpää kuin esimerkiksi eduskunnan lainsäädäntövalta, ja siksi sillä on keskivertokansalaisen elämään usein suurempi vaikutus kuin valtiovallalla, joka luo lähinnä viitekehyksen alemman tason julkisen vallan käytölle. Kun yksittäisestä ihmisestä tai perheestä siirrytään suurempiin yksityisoikeudellisiin toimijoihin, esimerkiksi yrityksiin, muuttuu valtiovallan ja kunnallisen vallan suhde niin, että mitä suurempi yksikkö on kyseessä, sitä vähemmän siihen vaikuttaa kunnallinen vallankäyttö. Tämä näkyvä seikka antaa tarkastelijalle helposti harhakuvan siitä, että vain suuriin yksiköihin kohdistuva vallankäyttö, joka siis on suurelta osin valtiovallan käyttöä, olisi merkittävää.

Monet kunnallis- ja muun politiikan kuviot ovat sosiaalisia pelejä, tosin usein muodollisia ja parhaimmillaan tyylikkäitä sellaisia. Tämän taakse helposti unohtuu se, että politiikka kantaa aina kädessään rautaista valtikkaa nimeltä valta. Siksi ei ole yhdentekevää, ketkä poliittisia pelejä harjoittavat. He voivat joskus päästä asemaan, jossa saavat konkreettisesti tuon valtikan käteensä. Tai ainakin he voivat kauniiden menuettiensa keskellä jossakin vaiheessa tulla tietoiseksi, että tuollainen valtikka todella on olemassa.

Rovasti kertoi lukevansa parhaillaan Perhosten valtakunta -nimistä kirjaa.