Kesän kesäisin pyhäpäivä

Kauniin sunnuntaiaamun viettämiseen yksi mukavimpia tapoja on lehtien ja kahvikupin kanssa kuistilla, jota aurinko ei vielä ole paahtanut saunaksi.

Joskus kahvi maistuu liiankin hyvältä. Liiallinen kahvittelu saa aikaan velton olon. Iltapäivän kuumuus vaati suihkun. Sitä ennen kävin Metsäkansan kirkolla luistimin ja sauvoin. Samoilla vesillä tämäkin lenkki sitten suihkutellaan, ajattelin. Kevyenliikenteenväylä oli harvinaisen tyhjä. Uuden pyörätien asfaltti oli niin lämmintä, että sauvojen piikit tuntuivat painuvan pinnan koloja syvemmälle. Mehua meni koko pullollinen, vaikka matka ei ole pitkä.

Jurttipellot pakettiin?

Poliittisen vihreän liikkeen suhtautuminen kotimaiseen maataloustuotantoon on sekavaa. Itse asiassa Vihreältä Liitolta taitaa puuttua maatalouspoliittinen linja, mikä tietenkään ei ole erikoista nykyisen "jälkiteollisen" yhteiskunnan "jälkiteollisimman" puolueen ollessa kyseessä.

Puoluelehti Vihreässä langassa tästä annettiin tällä viikolla erinomainen esitys. Samalla aukeamalla oli artikkelit, joiden sanomat olivat keskenään aivan ristiriitaiset.

Sokerinviljelyä käsittelevässä artikkelissa selostettiin, miten suuria menetyksiä kolmannen maailman maille on koitunut Suomen kaltaisten pohjoisten maiden maataloustukiaisista. Artikkelin sanoma on identtinen useiden urbaanien weblog-kirjoittajien, viimeksi kai Markku Jantusen, näkemysten kanssa.

Toisessa artikkelissa taas korostetaan kotimaisen lähiruoan erinomaisuutta käyttäen perusteina suunnilleen kaikkia MTK:laisia argumentteja elävästä maaseudusta kriisiajan huoltovarmuuteen.

Näitä asioita voi vaikka hevonen mietiskellä niin kauan kuin maaseutu on sen verran elävää, että sille riittää laidunta. En nyt ota kantaa sen paremmin koti- tai EU:n sisämarkkinoiden kansantaloudellisiin tai muihin yhteiskunnallisiin seikkoihin, mutta nostan esiin yhden globaalin seikan, jota käytetään usein argumenttina maataloustukiaisia koskevassa keskustelussa.

Oma näkökantani on kyyninen sen suhteen, että maataloustukiaisten lakkauttaminen parantaisi kolmannen maailman maiden hyvinvointia. Luulen, että äärimmäiseen tehokkuuteen pyrkivä länsimainen markkinatalous yhdistäisi tukiaisten loppumisesta aiheutuvan hyödyn ja kolmannen maailman maiden alhaiset tuottajahinnat länsimaisen kuluttajan eduksi. Maatalouden voimakas ulkoistaminen kolmannen maailman maihin toteutettaisiin luultavasti voimakkaalla kilpailuttamisella. Vaikka viennin määrällinen volyymi kehitysmaissa kasvaisikin, pitäisivät alas kilpailutetut vienti- ja tuottajahinnat huolen siitä, että kaivattuja runsaita vientituloja köyhät maat tuskin edelleenkään näkisivät. Hintojen hinaaminen ylös ei kehitysmaille olisi sen mahdollisempaa kuin kiristäminen öljylläkään, mistä pitävät huolen niin lännen kuin idänkin sotilasmahtien nykyiset strategiset linjaukset. Globaalilla markkinataloudella ja moraalilla ei juurikaan ole tekemistä keskenään, mutta moraaliset seikat ja kehitysyhteistyön kliseet ovat kaunis argumentti EU:n ja Suomen sisäpolitiikassa maataloustukiaisten vastustajille.