Kuuman päivän ilta

Kyllä nyt tarkenee. Mitäs tänään kirjoitettaisiin? Ensin vähän muka-asiaa, vaikkapa vaihteeksi ihan rehellistä perus-hairc... eikun siis grasscuttia, ja sitten pieni muka-loppukevennys?

Työmaalla on ihan mukava asustaa bunkkerissa, jonne muutamat hellepäivät eivät vielä ole päästäneet lämpöään. Muistioiden ja esitysten kirjoittelu sujuu kyllä. Mutta pienikin ruumiillinen työ, vaikka nyt sitten muutaman tietokoneen siirtäminen paikasta toiseen, tuntuu ruumiilliselta työltä. Käytäville voisi perustaa trooppisen sisäpuutarhan.

Siipikarjan sadonkorjuuaika lähestyy. Kulta on pessyt melkoisen arsenaalin välineistöä odottamaan.

Ruohonleikkuri oli kuin uusi terän teroituksen jäljiltä. Äänestäkin kuuli, miten se leikkasi eikä vain lyönyt poikki. Silti tuli hiki ja kovasti.

Huumoribloggaushan ei tunnetusti ei ole alaani, mutta laitetaan kiertoon kaksi vanhaa juttua.

Linko tarjoili linkin tunnettujen sisarusten Anun ja Perin itäaasialaisiin kohtalotovereihin.

(Miksi muuten jutussa, jonka kertoja "ihan varmasti" on tavannut tämän Perin, on Per yleensä ollut armeijassa kirjurina? Ilmeneekö tässä toisinto Tuntemattoman kirjurihahmosta, hiukan säälittävästä kaverista, jolla on muihin ominaisuuksiinsa nähden liian hienot elkeet? Vaikka nyt sitten ruotsinkielinen etunimi.)

Toinen, ilmeisen tahaton huumoripläjäys on luettavissa vähän aikaa sitten ilmestyneestä SOK:n asiakaslehdestä. Suuteluaiheisen artikkelin alaotsikko:

Abiturientti Mirja Pervonsuo, 19: Pussailu voi olla tyttöjen välistä ystävyyttä.

Aivan, se oli ala-arvoista "huumoria". Älköön sitä tässä tulkittako millään muotoa syrjiväksi tai henkilöön käyväksi.