Museokierros maakunnassa

Puolisoni ja minä vietimme molemmille vapaan lauantaipäivän maakunnassa. Jos arvailette museaalisten käyntikohteiden ehdottajaa sukupuolistereotypioiden perusteella, arvannette väärin ;-) Aloitimme aseöljyn tuoksuisesta Panssarimuseosta. Museo oli 1970-luvulla Suomen kuudenneksi suosituin museo (mikä mielestäni vähentää suomettumisideologian uskottavuutta aimo annoksen) ja on nykyäänkin erinomaisella tavalla toteutettu sotahistoriallinen museo. Vaikka vaunuihin ei enää pääse sisälle (tämä nyt onneksi muutettu seikka luultavasti oli yksi entisaikojen suosion taustatekijä), on näyttelyssä panostettu kävijäkohtaisuuteen ja elämyksellisyyteen. Parolantielle kohdistettu panssarintorjuntatykkiasema on sanalla sanoen vaikuttava.


Kuvassa esiintyy T-28-taistelupanssarivaunu Lehijärvi taustallaan.

Museon perustehtävä on tallentaa Suomen panssarijoukkojen historiaa. Edellisen vuosikymmenen lopulla ja viime vuosikymmenen alussa museota voimakkaasti kansainvälistettiin Kari Kuuselan johdolla. Hän oli hyvin aktiivinen toimija oman sotahistoriallisen alueensa ulkopuolellakin, ja yhteistyökuvioita mm. Veturimuseon kanssa suunniteltiin.

Kuuselan aikana Panssarimuseolle saatiin mm. toisen maailmansodan tärkeimpiin taistelupanssarivaunuihin kuulunut yhdysvaltalainen Sherman, jollaisia ei Suomen rintamalla nähty edes vastapuolen kalustossa.

Kansainvälisyys ei ollut kaikkien mieleen, ja niin museon kuin sitä ylläpitävän killankin johto vaihtui. "Kuuselan kavereille" tehtiin selväksi, että aika oli muuttunut.

Kaikille lienee selviö, että ns. kylmän sodan siemenet kylvettiin jo toisen maailmansodan aikana. Sotapotentiaalin merkitys ehkä silloinkin jäi analyytikkojen loppuraporteissa ad-hoc-tilanteen alle. Kun silmämääräisesti vertaa perus-Shermania perus-T-34:ään, ei ole vaikea ymmärtää, miksi useimmat lännen operatiivisen tason johtajat eivät olleet kovin innokkaita viemään sotaa itärintamalle.

Mukaan tarttui kaksi kirjaa. Huiman ammattitaitoisesti kirjoitetun hämäläisen autoteollisuuden historian ohella Panssarikillan historia, joka yhdistyshistorioille poikkeukselliseen tapaan kirjoittaa auki myös ristiriitatilanteet.

Myöhäisen lounaan jälkeen käväisimme myös Tykistömuseossa. Tykistömuseo on äärimmäisen ammattitaitoisesti rakennettu sotahistoriallinen museo, joka lyö laudalta monet pääkaupunkiseudun vastaavat.

Aikaa ei ollut paljon, joten Talin-Ihantalan taisteluista kertonut multimediaesitys jäi väliin. Ehdimme katsoa Ilomatsin taisteluista kertovan vastaavan. Nykytekniikkaa hyväksi käyttäneestä esityksestä oli lähes mahdotonta erottaa autenttista kuvaa replikaatiosta. Väitän teosta osittain historiaväärennökseksi, mutta äärettömän kauniiksi sellaiseksi.

Suomen toisen maailmansodan historian kyseessä ollen muistetaan yleensä Kannaksen suurtaistelut tilanteen vakauttajana. On kuitenkin hyvä muistaa, että Mannerheim valittiin (=suostui?) Tasavallan Presidentiksi nimenomaan Ilomatsin taisteluiden aikana.

Päivän päätteeksi kävimme automarketissa. Kärry täyttyi edullisesta appelsiinimehusta ja kotimaisesta mehupuristimesta.