Kotona vain nukkumassa

Päättyvä työviikko palautti arkeen turhankin tehokkaasti. Kotona olen käynyt lähinnä vain nukkumassa, kun monena aamuna olen lähtenyt puoli seitsemän aikoihin ja palannut illalla puoli kymmeneltä. Maanantaiaamuna sain taas huomata, miten paljon hyötyä on hoitaa sähköpostitse hoidettavissa olevia työasioita lomallakin: työaikaa oli mennyt vain hieman reilu tunti, kun kaikki loman aikana kasautuneet rästityöt oli hoidettu ja oli mahdollista taas katsoa eteenpäin. Yhtenä päivänä pääsin pitkästä aikaa arvioimaan tietojenkäsittelyn näyttötutkintotilaisuutta. Se oli hyvää kertausta itsellekin.

Varsinaiset työpäivät eivät ole olleet erityisen pitkiä. Mutta kaksi iltaa meni yliopistolla vero-oikeuden luennoilla, yksi harrastusyhdistyksen kokouksessa ja eilinen VAPAPA:n taajamaetsintäharjotuksessa. Kun ulkoilu oli jäänyt edeltävinä päivinä vähiin, odotin illalta kevyttä ulkona reippailua karttalaukun ja valaisimen kanssa. Turha toivo, esikuntatöihin laittoivat. Etsinnän sihteerinä en ole ennen toiminut, mutta kiitos johtopaikkakonkarien Mikan ja Katjan, homma sujui asiallisesti. Tehtävä oli tapahtumakirjanpidon ohella lähinnä partioiden kokoamista ja järjestämistä johtajan käyttöön sekä logistiikan pyörittämistä. Ilma-aluskin harjoituksessa oli, mutta syystä tai toisesta se pysytteli tiiviisti maan kamaralla. (Kuvia harjoituksesta.)

Tiistai-iltaan mahtui pieni hiihtolenkki. Se taisi jäädä osaltani kevään viimeiseksi. Puolisoni on kiertänyt kuntorataa vielä useana iltana. Tämäniltainen vesisade ja viikonlopun sääennusteet vihjaavat, että talvi alkaa olla takana päin. Hiihtokilometrejä kertyi tänäkin talvena mukavasti: molemmille noin 1100, satakunta enemmän kuin viime talvena.