Suuren maailman ihmeitä pääkaupungissa

Tutkintotoimikunta kokoontui kasvotusten viimeksi laskiaistiistaina. Välissä ehti olla yhden asian verkkokokous, mutta saman pöydän ääreen keräännyttiin taas tikkutiistaina.

Pasilasta jatkoin M-junalla Huopalahteen ja siitä jalkaisin kokouspaikalle. Autolla tulleet alkuasukkaat ihmettelivät jalankulkumatkaa. Hämmästelin, kun noin pieni, tuskin paria kilometriä enempää, jalkapatikka oudoksutti paikallisia. Sitten muistin paikallisen päivärytmin, jossa ei taida olla suotavaa tuhlata työtunteja moisiin siirtymiin. Vaikka niiden aikana on mitä parhainta aikaa tehdä ajatustyötä ja hoitaa puheluita. Toisaalta on niinkin, että isoja autoteitä vierustavat kevyenliikenteenväylät eivät ole viihtyisimpiä kävelyreittejä.

Harvakseltaan olemme kokoustaneet yritysmaailmassa. Nyt päästiin yhden paikallispääkonttorin hulppeisiin neuvottelutiloihin. Paitsi tulostusjärjestelmistään ja kameroistaan yritys on tunnettu myös henkilöstönsä aktiivisena oppisopimuskouluttajana. Oli mielenkiintoista kuulla yrityksen kyosei-ideologiasta, jonka mukaan mitään sotatarvikkeiksi soveltuvia tuotteita ei valmisteta. Tarinan mukaan niin oli entinen pääjohtaja päättänyt Nagasakin lähistöllä elokuussa 1945.

Tuotteitakin meille esiteltiin, tietenkin. Sisustusliikkeisiin on kuulemma pian tulossa palvelu, jonka avulla voi tulostuttaa seinätauluja ja vaikka tapetteja omista valokuvista. Olenkin aina haaveillut tapetoimisesta alivalottuneilla tai tärähtäneillä rautatiekuvillani. Kotikylän perinteikkäästä teollisuudenalasta huolestuneena kysyin, onko Pihlgren & Ritolalle ja Sanduddille nyt tulossa maailmanluokan kilpailija. Eri asiakassegmenttejä kuulemma tavoitellaan. Mutta pienemmän mittakaavan jopa kangasmateriaaleille printtaaville kuvatulostimelle keksisi vaikka minkälaista käyttöä, jos vaikka jollakin rautatieharrastusyhdistyksellä olisi museaalisten mainos- ja varainhankintatuotteiden valmistamista varten paljon ylimääräistä rahaa.

Paluumatkaa kävellessä alkoi olla se hetki vuodesta, kun pikkutakki päällystakin alla on liikaa. Mieleen tuli radiossa tiheästi soinut iskelmä, jossa lauletaan jotain Pikku-Huopalahden kerrostaloista. Periaatteessa olisi ollut aikaa mennä katsomaan, mitä laulun arvoista niissä on. Valitsin suoran reitin Huopalahden ja Pasilan kautta takaisin Hämeeseen.