Vaalien jälkeistä elämää

Yhteiskuntavastuullisuuteen pyrkivänä kansalaisena pitää kai yrittää sanoa jotakin äskeisistä eduskuntavaaleista. Kovin ihmeellistä ei ole siinä, että päähallituspuolueen osaksi koitui tappio.

Matti Vanhasen on uutisoitu ottaneen vastuun Keskustan tappiosta. Ritarillinen ele, mutta puolueen ongelmien syyt ovat syvemmällä kuin väärinkäytöksissä ja mediakohuissa. Kohulla on ollut jonkin verran vaikutusta, mutta pohjimmiltaan maalaisliittolaiset eivät ole herkkänahkaista´väkeä. Nykykoijarit ovat pyhäkoulupoikia verrattuna Arvo Korsimoon ja aikalaisiinsa. Tänäkin päivänä ronskeja toimia olisi varmasti katsottu läpi sormien, jos tarkoituksen olisi voinut katsoa pyhittävän keinot. Väitän, että Keskustan perustus, vanha maaseutuyhteys, alkoi vapista kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä. Hanketta valmisteltiin keskustalaisen kuntaministeri Mannisen johdolla, ja keskustajohtoinen hallitus sen siunasi. Uudistuksen pelättiin ja pelätään vähentävän paikallista päätösvaltaa mutta myös uhkaavan joitakin lähipalveluita. Jos maaseudun väen vähenemiseen ja muihin aikaisempiin puolueen suosiota leikanneisiin kehityskulkuihin voitiin suhtautua ulkoisena uhkana, ei keskustapoliitikkojen itsensä tehtailemaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta katsottu hyvällä. Sääli sinänsä. Jos puolueessa sählättiinkin välillä oikein urakalla, niin Mari Kiviniemi kyllä hoiti pääministerin pestinsä mielestäni hyvin. Tekisi mieli sanoa, että ehkä jopa pätevin pääministeri reiluun kahteen vuosikymmeneen.

Sosialidemokraattien osalle koitui niin pieni tappio, että sitä voi pitää jopa torjuntavoittona. Vuoden 2008 kunnallisvaalit eivät luvanneet puolueelle hyvää, minkä jälkeen sanomaa ja esiintymistä on terävöitetty. Kauniista mutta kovin vähän konkretiaa sisältävästä maailmanparannuksesta havahduttiin keskustelemaan vielä jäljellä olleen peruskannattajakunnan kanssa samalla tasolla. Kiperiin kysymyksiin osuttaessa tuli kovaakin tekstiä, "maassa maan tavalla" ja sen sellaista, mutta juuri sellaista väki vasemmalla kaipasi, se perinteinen työväki. Eiväthän sen paremmin Manner kuin Tannerkaan aikanaan sanojan säästelleet, kun tilanne sitä vaati. Sosiaalidemokraatit torjuivat Perussuomalaisten haasteen tehokkaammin kuin keskustalaiset. Vaalivoittajat

Vihreät kärsivät hallitusvastuusta, mutta luultavasti myös profiloitumisestaan. Puolue on yhä vahvemmin linjannut itsensä suurten kaupunkien ja erityisesti pääkaupunkiseudun korkeastikoulutettujen liikkeeksi ja yleissuvaitsevuuspuolueeksi. Se on kaukana Koijärvi-liikkeen ja muista ympäristönsuojelun sarastuksen harmaiden aaltojen teemoista. Maakunnissa puolueella on edelleen jonkin verran aktiivista, alkuperäistä ideologiaa seuraavaa toimintaa, joka usein limittyy luonnonsuojelun kansalaisjärjestötoimintaan. Tämä ei saa juuri näkyvyyttä sen paremmin puolueen valtakunnanpolitiikassa kuin puoluelehdessäkään. Vaikka pitkälle kouluttautuneita on yhä enemmän, on (pää)kaupunkitontti ahdas, varsinkin kun vieressä porskuttaa jättiläiseksi kasvanut Kokoomus. Mitä taas tulee solidaarisuuteen, tasa-arvoon ja muuhun yleiseen hyvään, sai perinteinen vasemmisto - Vasemmistoliitto torjui kuntavaaleihin nähden samaan malliin kuin aateveljensä piirun oikealla - vakuutettua äänestäjät Vihreitä paremmin halustaan ja kyvystään ajaa asiaa.

Perussuomalaisten vaalivoitto aiheuttanee sen, että aivan lähiaikoina poliittisen elämän vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tarvitse etsiä pelkästään tuppeensahatuista pesukoneista. Jo ensi päivinä huomattiin muistuttaa, miten yöpakkaskausi ei ole ohi ja hallat voivat tulla monesta ilmansuunnasta. Meillä kun kuuluu kuuluu aika ajoin kertoa kansalle, mitä mieltä Pravdat ja BBC:t ovat suomalaisten mielipiteiden oikeellisuudesta. Minua on jostakin syystä jo pitkään kiinnostanut maamme historian välittömästi sotaa seurannut ajanjakso, jolloin viimeksi tapahtui nyt koetun kaltainen uuden poliittisen voiman esiinmarssi. Tosin silloin monet uudet kasvot tulivat kaukaa yhteiskunnan laidoilta, jopa vankiloista, ja ulkopolitiikalla oli sisäpolitiikkaan nähden muitakin vahvoja sidoksia kuin taloudelliset kysymykset. Nyt edessä taitaa olla paljon rauhallisempia vuosia ja hyvä niin. Mutta kansan tahdosta tapahtuneilla radikaaleillakin muutoksilla on Suomessa usein ollut myönteisiä vaikutuksia juuri kansan elämään. Vaikka käytäisiin läpi kaikki historian tulkinnat ja uudelleentulkinnat, vuoden 1945 vaalituloksen vaikutuksia maamme kehitykseen ei voine jälkikäteen katsottuna pitää yksinomaan kielteisinä. Oli Valpoa ja Leinon vankeja ja vaikka mitä synkkää, mutta suurten kansanosien kannalta myös yhteiskunnallisen tasa-arvon ja ennen kaikkea hyvinvointiyhteiskuntaa edeltävää mahdollisuuksien tasa-arvon kehittymistä.

Netissä on kuulemma suunniteltu jo joukkomaastapakoa vaalituloksen vuoksi. Siksiköhän IC<2> 164 on vielä Riihimäenkin jälkeen yllättävän tyhjä? Sivusilmällä yritän katsella, näkyykö vaiteliaita miehiä pitkien pakettien kanssa, mutta ei oikein niitäkään. Tietokonetta näpyttäviä naisia ja miehiä sanomalehtien takana kyllä.

Yöpakkasta oli, mutta tuuli on laantunut. Radanvarren maisemissa rakennetaan. Kannetaan tiiltä ja kuraa. Elämä jatkuu entistä uraa.