Pihatyötön päivä

Tänään pidettiin vapaata pihatöistä, mutta tulevaa valmistellen käväisin kauppapuutarhalla nurmikkolannoiteostoksilla. Matkaa on sen verran vähän, että maitokärryt riittivät kuljetusvälineeksi. Ostosreissulla sorruin etukorttiobsessioon. Lannoitesäkkien ja sammalentorjuntapussin jälkeen ylimääräisestä etuleimasta jäi puuttumaan 70 senttiä. Niinpä puutarhuri sai myytyä vielä yhden orvokin. No, olipa kerrankin tuoda kullalle kukkanen kotiin tullessa.

Lenkillä käytiin iltapäivän auringossa. Parikymmentä plusastetta on talven jälkeen pätsi. Päällä ei ollut liikaa, mutta kotiin palattua ihmettelin, miten viime kesänä jaksoi hölkkäämistä edes ajatella. Sydänkesällä ei tainnut kovin usein jaksaakaan, jos tarkemmin muistelee.

Illansuussa ajeltiin huvin vuoksi lasitehtaalle Iittalaan. Puolisoni löysi käsityöpuodista näppärän leikkuualustan matonkuteiden tekemiseen. Lasimuseoon oli pääsiäisen kunniaksi ilmainen sisäänpääsy. Näyttelyt olivat jokseenkin ennallaan sitten viime näkemän. Vähän ennen sulkemisaikaa museovieraita oli vain vähän. Äänimaisemaa hallitsi hillitty jazz. Harmitti, että Veturimuseon uusia esitteitä ei tullut mukaan paikalle jätettäväksi.

Kevään terassikausi avattiin lasimyymälän kahvilassa. En tiedä, mahtuuko Pauligin latte samaan meemiin kuin 50-luvun taideteollisuus ja jazz, mutta hyvää se oli.

Turvallista matkaa biteille

Harrastusmielessä pidän yllä kolmen yhdistyksen tai sentapaisen WWW-sivuja. Ne kaikki pohjautuvat HTML- tai XHTML-koodiin - vanhimpien osalta täysin epästandardiin ja huonoon. Sivustot oli perustettu 90-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa kunnalliselle palvelimelle, joka tarjosi yhdistyksille ilmaiseksi perinteisen palvelintilan eikä yhtään enempää. Siihen aikaan enempää ei osattu kaivatakaan, kun edes tyydyttävästi toimivat julkaisujärjestelmät vasta aloittelivat. Kun kunnallinen palvelin pari vuotta sitten ajettiin alas, useimmat sitä käyttäneet yhdistykset olivat siirtyneet erilaisten julkaisujärjestelmien käyttäjiksi.

Pidän Bloggerista ja olen päässyt tekemään tuttavuutta myös joidenkin maksullisten, oikein asiallisten julkaisujärjestelmien kanssa, mutta yhdistyssivuja haluan hoitaa edelleen koodipohjaisesti. Päivitettävää ei ole niin paljon, että kirjoitustyö olisi kynnyskysymys. Toisaalta kontaktin säilyminen alkukieleen on terveellistä jo yleissivístyksen kannalta. Ei liene aivan väärin sanoa, että koska tärkeä ja ajankohtainen tieto yhä useammalta elämänalueelta on verkossa, vastaa XHTML-kielen syntaksi jokseenkin samaa kuin latinan kielioppi menneinä vuosisatoina tai kreikan vastaava antiikin aikana. Tekstien sisällön tuntemus on tietenkin ensisijaista, mutta ymmärrys ja tarvittaessa kriittisyys sisältöä kohtaan lepää osin riittävässä esitystavan tuntemisessa. Keskiajalla syntaksin tuntijoita pilkattiin skolastikoiksi. Nykyään nälvitään nörttejä.

Takaisin asiaan. Skolastiikkamieltymykseni vuoksi hankitutin kunnallisen palvelimen tilalle yksinkertaisen web-hotellipalvelun Nebulalta, joka ei ole läheskään halvin tarjolla olevista, mutta jota pidettiin ja pidetään hyvämaineisena isäntänä. Maine on ansaittu. Tekniikka on toiminut niinkuin pitää. Pari kertaa asiakastukea tarvitessani olen saanut sitä käytännössä viivytyksettä.

WWW-sivujen siirtämiseen omalta tietokoneeltani Nebulan hotelliin (samaten kuin joidenkin blogiin linkittämieni kuvien siirrossa Soneran personal.inet.fi-palvelimelle) käytin pitkään vuonna 2000 julkaistua ja vielä paljon vanhempaan maaperään juurensa juontavaa WS_FTP-ohjelman ilmaista LE-versiota. Hävettää tunnustaa, mutta tuo tietoturvaltaan kyseenalainen siirtotapa oli käytössäni tähän päivään saakka. Jo jonkin aikaa siirrossa Nebulalle kiusasi erään kohtuullisen runsaasti tekstiä sisältävän sivun siirto-ongelma. Usein osa sivusta jäi siirtymättä ensimmäisellä, toisella tai jopa kolmannella yrittämällä. Tiedostokooltaan isommat kuvat sen sijaan siirtyivät aina ongelmitta.

Tutustuin vapaalevitteisen WinSCP-ohjelman ensimmäisiin versioihin viime vuosikymmenen alkuvuosina jollakin avoimen yliopiston tietotekniikkakurssilla, mutta kätevyydestään huolimatta en viitsinyt ryhtyä käyttämään sitä WS_FTP:n tilalla. Viimeksimainitun siirto-ongelmien vuoksi päätin kokeilla WinSCP:n nykyversiota Nebula-siirroissa, ja sen kanssa ongelmasivukin siirtyy hienosti. WS_FTP LE palveli pitkään ja hyvin, mutta nyt on sen aika päästä eläkkeelle näistäkin kolmannen sektorin hommista.

Ei ole WinSCP:n ongelma, että Soneran personal.inet.fi-palvelu ei näytä tukevan lainkaan suojattua SCP-siirtotapaa eikä edes salattua FTP:tä. Toki WinSCP kykenee myös suojaamattomaan perus-FTP-siirtoon. Hieman kummastuttaa moinen, kun kyseessä sentään on suuri palveluntarjoaja. Toisaalta blogit ja muu sosiaalisen media on ajanut yksityishenkilöiden kotisivujen ohi jo kauan sitten, eikä suojaamaton siirto personal.inet.fi:hin liene kynnyskysymys monellekaan sitä vielä käyttävälle. Vaikka Bloggerin kuvanjulkaisutoiminto on hieno, aion jatkossakin tasata kuvakuormaa Bloggerin kahden megatavun ilmaistilan ja ADSL-liittymään kuuluvan hieman isomman levytilan kesken. Kulkekoot kuvat Soneralle edelleen suojaamattomana. Jos bittiväylällä väijyvä maantierosvo haluaa varastaa kuvastani pikselin tai pari, niin ottakoon. Huonosti rajattuja ne kuitenkin yleensä ovat.