Pihatyökauden aloitus

Talvi on vähitellen vaihtumassa kevääksi, kun lämpömittari alkaa pysytellä läpi vuorokauden nollan yläpuolella. Menneellä viikolla Maaseudun Tulevaisuus muistutti meneillään olevasta kuusiaidan leikkaamisajasta.

Puolisoni lähdettyä töihin käytin pyhäaamupäivän oman kuusiaidanpätkämme kevätleikkuuseen. Ehdinkin melkein loppuun saakka ennen tihkusateen alkamista. Kasvannaiset puolittamalla saa aidan tuuheutumaan. Sen olisi tämän aidan kanssa saanut aloittaa kevät tai pari aikaisemmin kuin me sen teimme. Latvaa on jo pari vuotta lyhennetty kovemmalla kädellä. Sitä on turha päästää pidemmäksi kuin sellaiseen mittaan, johon lyhyehkön varteni kanssa yllän oksasaksilla maasta saakka.

Noin 11:n aikaan pyyhälsi Pendolino, vielä alkuperäisissä punavalkoisissa sävyissään, Turusta päin. Numeroa en nähnyt enkä sitäkään, oliko junassa matkustajia. Aikataulunmukaisia Pendolino-vuotoja ei Toijala-Turku-radalla ajeta, joten jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa oli kyseessä.

Viikolla Esko soitti ja kysyi, kelpaisiko höyläpenkki. Sellainen kun oli tullut tarpeettomaksi omenakaupungin varikolla. Totta kai kelpaa, vastasin.

Tänään penkki sitten saapui uuteen kotiinsa. Kiitokset!

Rungoltaan moderni, kanneltaan perinteinen ja kaikesta päätellen varsin toimiva laitos. Esko oli hakenut Ilkan kantoavuksi, ja kolmeen mieheen penkki siirtyi kevyesti pakettiautosta autotalliin. Päälle juotiin kahvit ja jutusteltiin hyvä tovi niitä näitä vähän rautateistä ja enemmälti muusta.