Kevät saapui pitkäperjantain myötä

Pitkäperjantain aamu valkeni sateisena, ja tuulilasiin pisaroi vielä kirkkomatkalla Sääksmäelle. Oli mukava osallistua kirkonmenoihin pitkästä aikaa vanhan emäseurakunnan kirkossa.

Päivän mittaan pilviverho oheni, ja päätimme hyödyntää iltapäivän pihatöissä. Siirrettiin syksyn lehdet kompostikehikosta toiseen ja vapautettiin tilaa kevätharavoinnille. Nurmikolta haravoitiin hopeapajujen ja koivujen talvinen oksasato, siivottiin tien puoleinen rinne ja kasvimaa. Kukkalaatikoiden callunat - jotka muuten säilyivät talven yli erinomaisessa kunnossa - saivat tilalleen vuodenaikaan paremmin sopivat ruukkunarsissit.

"Kesä tuli", tokaisi naapurin Pekka pyöräilemään lähtiessään. Taisi tulla. Kompostia talikoidessa pitkähihainen paita haalarin alla oli liikaa. Ja moottoripyörätiheys motoristien suosimalla mutkaisella mutta verraten hyväkuntoisella Urjalan maantiellä sellainen kuin se ensimmäisenä oikeana kevään vapaapäivänä tapaa olla.

Iltamusiikkina levysoittimessa soi Nova Schola Gregorianan pitkänperjantain liturgia. Se sisältää meikäläisessäkin pitkänperjantain jumalanpalveluksessa toisinaan käytettävän "Improperian" eli "Moitteet", papin ja kuoron yksiäänisen resitatiivivuorolaulun. Sääksmäellä sitä ei tänään kuultu. Sen teksti perustuu Vanhan Testamentin Miikan kirjaan, mutta varsinainen teos juontanee juurensa 600-700-lukujen Ravennaan, itäisen ja läntisen kristillisen maailman kohtaamispisteeseen. Profeetan Israelin kansalle osoittamat moitteet sopivat hyvin siihen juutalaisvastaiseen perinteeseen, joka noihin aikoihin oli voimakasta varsinkin itäisen kirkon säännöstössä.