Vaalipäivä lähestyy, mutta ehdokasta ei löydy

Huomenna pitäisi käyttää äänioikeutta, mutta kohde on edelleen hukassa. Useana aamuna olen tutkaillut linja-autopysäkin vieressä puolueiden vaalimainoksia, mutta ei niistäkään ole herätevalintaa löytynyt.

Taannoisella lomareissulla televisiolla varustetun asunnon ansiosta minulla oli tilaisuus nähdä ensimmäiset vaalitentit. Suurten puolueiden puheenjohtajat puhuivat toistensa ja juontajienkin päälle. Joskus joku vaivautui antiikin filosofien tapaan heristämään kahta sormea sanomishalunsa merkiksi. Enimmäkseen puheenvuoroja ei pyydetty, vaan ne otettiin. Suuret puheenjohtajat korskuivat. Se oli jokseenkin kuvottavaa.

Pienpuolueiden vaalitentti oli erilainen. Puheenvuorot pyydettiin viittaamalla kuin kansakoulussa. Vaikka monen taustaideologiat kumpusivat 1900–luvun verenhuuruisimmasta historiasta ja vieläpä sen äärilaidoilta, oli käytös hillitympää kuin suurilla puheenjohtajilla. Mieleni tekisi tukea hyvää käytöstä, mutta sisältö ei houkuta. Tarjolla olisi kommunisteja, jotka eivät edelleenkään usko, että ei kommunismi jakautumalla lisäänny, vaikka kapitalistinenkin tiedemies luonnonhistoriasta mitä tunnustaisi. Olisi yhden asian liikkeitä. Olisi monenkirjavia EU-vastaisia ryhmiä. Ei pienpuolueilla ole juurikaan mahdollisuuksia, mutta on hauska pohtia, millaiseen Suomeen siirtyisimme, jos joku niistä saavuttaisi vaalivoiton. Väitän, että siirtyisimme joksikin ajaksi virkamiesvaltaan. Yhdelläkään pienpuolueella ei ole valmiuksia hallita maata. Ideologisiin linjauksiin kykyä ja varsinkin halua varmasti olisi, mutta käytännön hallintotoimintaa hoitaisi virkakunta, joka pitäisi huolen siitä, että mitään harkitsematonta tai muutoin järisyttävää ei tehtäisi ennen kuin seuraavat vaalit kertoisivat, onko kansa ollut tyytyväinen uusiin vallanpitäjiin. Ajatusleikki ei sinänsä ole omaperäinen: vuosina 1945-1948 tilanne oli hieman kuvatun kaltainen.

Kovin ehdokas- tai puolueuskollinen äänestäjä en ole ollut – viimeksimainitun kohdalla poikkeus ovat olleet ne kunnallisvaalit, joissa tarjolla on ollut sitoutumattoman ryhmittymän ehdokkaita. Kaksissa eduskuntavaaleissa äänestin Vihreiden O. Tynkkystä, muutoin ehdokas on vaihtunut. Ensimmäisellä kerralla hänen kannatuksensa ei vielä riittänyt perille saakka, toisella hyvinkin. Nykyään hän kuuluu niin vahvasti poliittiseen eliittiin, että ei tarvitse yhden pienen äänestäjän tukea. Lisäksi joissakin hänen ja taustaryhmiensä kannanotoissa on alkanut häämöttää totalitarismiin viittaavia ajatuksia.

Äänestäisin mielelläni ehdokasta, joka ajaisi muun muassa seuraavia asioita:

Kuntien itsehallinnollisen aseman vahvistaminen ja kuntien perustehtävän ymmärtäminen lähidemokratian toteuttajana ja ylipäätään monipuolisempana kuin pelkkänä peruspalveluiden tuottajana.

Maankäytön oikeusvaikutteisen suunnittelun valtuuttaminen seudulliselle ja paikalliselle tasolle; valtakunnallisille alueidenkäyttötavoitteille ja maakuntakaavalle neuvoa antava rooli.

Verotuksen painopisteen siirtäminen progressiivisen tuloveron suuntaan niin ansio- kuin pääomatulojenkin osalta ja vastaavasti verotuksen keventäminen regressiivisten arvonlisäveron ja välttämättömyyshyödykkeiden, kuten energian, valmisteverojen osalta.

Keskittyminen EU- ja muussa kansainvälisessä edunvalvonnassa ruoantuotannon edellytysten säilyttämiseen Suomessa.

Ylläpitäjämallin säilyttäminen koulutuksen rahoitusjärjestelmässä. Opetuksen pitäminen maksuttomana esiopetuksesta tiedekorkeakouluihin. Paikallisen ja seudullisen suunnittelun ja päätöksenteon vahvistaminen erityisesti toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksessa. Alueellisesti kattavan oppilaitosverkon turvaaminen alakoulusta yliopistoon.

Suomen pitäminen kansainvälisten sotilasliittojen ulkopuolella. Yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen ja vahvistaminen. Maanpuolustusmäärärahojen maltillinen lisääminen mieluummin kuin niiden leikkaaminen.

Ruotsin kielen aseman säilyttäminen ja ylläpitäminen.

Sukupuolineutraalin avioliiton mahdollistaminen siviilivihkimisessä (ja kirkollisessa vihkimisessä, mikäli kirkko itse niin haluaa).

Turkistarhauksen asteittainen lopettaminen.

Listassa on asioita ja lillukanvarsia. Myös ristiin meneviä poliittisia meemejä; jonkun mielestä ehkä anarkiaakin. Jos joku pohjoishämäläinen ehdokas ihan välttämättä haluaa huomenna yhden äänen, se on saatavissa, jos lupaa ajaa edellä mainituista edes muutamaa ja kertoo mitä niistä. Yhdellä poikkeuksella: pienpuolueiden ehdokkaat älkööt vaivautuko. Minulla ei ole mitään Teitä vastaan, päinvastoin kunnioitan yhteiskunnallista aktiivisuuttanne, mutta valitettavasti en usko mahdollisuuksiinne vastata lupauksistanne. Järjestelmä kun on sellainen kuin on. Mutta Tynkkynen voi ilmoittautua, jos haluaa.