Vero-oikeuden perusteiden tenttikysymyksiä

Illalla kävin Tampereella tenttimässä vero-oikeuden perusteiden opintojakson. Luentosarjan ohessa tentittävänä aineistona oli M. Myrskyn ja J. Ossan kirja "Verotuksen perusteet" sekä 13 eri verolakia. Käytännössä painopiste taisi olla luennoilla ja sen yhteydessä jaetussa laajassa monistemateriaalissa käsitellyissä asioissa. Viiden illan pituisesta luentosarjasta lintsasin kolme ensimmäistä Lapin reissun aikana. Yritin lukea matkalla ja vähän jälkeenpäinkin mainittua kahden professorin kirjoittamaa kirjaa. Se on epäilemättä ansiokas hakuteos, mutta yksityiskohtaisine esimerkkeineen yleisesitykseksi kovin risukkoinen tarvottava.

Tentti pidettiin yliopiston uuden rakennuksen puolella. Isossa salissa tentittiin samalla kertaa eri aineita. Kysymyspaperien jakajat pyysivät kunkin aineen kysymyksiä jakaessaan alan opiskelijoita nostamaan kätensä. Näytti siltä, että enemmistö julkisoikeutta ja hallintotiedettä tenttivistä oli aikuisväkeä; historiaa, psykologiaa ja filosofiaa tenttivät taas pääosin nuoria. Kaltaiseni pikkuvirkamiehet hakevat ammatillista täydennyskoulutusta ja nuoret haluavat sivistää itseään laajasti tai hankkivat lisäeväitä hakeutuakseen itseään kiinnostavalle alalle tutkinto-opiskelijaksi. Vero-oikeuden perusteet näytti jokseenkin pikkutakinharmaalta aiheelta verrattuna metafysiikan perusteisiin. Aivan vähäinen aihe ei kuulostanut olevan myöskään suomalaisen yhteiskunnan historia. Mahdetaanko siitä enää selvitä "Suomen historian Pikkujättiläistä" lukemalla?

Kysymyksiä oli neljä. Ensimmäisessä piti määritellä viisi käsitettä ja antaa niistä esimerkki (vero, seurannaismuutos, tulolajit, pääomatulo, henkilökuntaetuus). Toisessa tehtävässä piti selvittää verotuksen oikaisumenettelyn eri vaiheet, kolmannessa alijäämähyvitys ja neljännessä kysyttiin, millä edellytyksillä lahjasta ei peritä lahjaveroa.

Kovin vaikeita tehtävät eivät olleet, mutta heti jälkeenpäin tajusin tehneeni ainakin seuraamusmuutoksen määrittelystä puutaheinää, ja alijäämähyvityksestäkin jäi kirjoittamatta muutama oleellinen pikkuseikka, kuten siirtomahdollisuus puolison verotukseen ja että ensiasunnosta lainakorkojen alijäämähyvitys on 28 %:n sijasta 30 %. Viime kuussa pidetyssä kunnallisoikeuden perusteiden luentotentissä kävi selväksi, että julkisoikeudessa tenttikysymykset eivät ole niin yksinkertaisia, mille ne päällepäin näyttävät. Vastausten edellytetään olevan ei sinne päin, vaan täsmällisiä. Niinhän se lakiasioiden kanssa pitääkin olla. Kunnallisoikeudesta tuli jo kouluajoilta tuttu nelonen arvosana: nelonen (no, ehkä kuitenkin vähemmän tuttu, minä olin suurimman osan kouluajastani keskimäärin tasaista kahdeksikon massaa). Viimeisellä luentokerralla vero-oikeuden opettaja kehui äskettäin hylänneensä puolet osallistujista tutkinto-opiskelijoiden vastaavassa tentissä. Taitaa nelonen olla liian kova tavoite.

Tentin jälkeen palautin muuhun tarkoitukseen lainaamani maankäyttö- ja rakennuslain kommentaarin - vahvuutensa puolesta vaikka rakennusmateriaaliksi sopivan - yliopiston kirjastoon. Paikalla oli ennakkoäänestyspaikka ja sinne melkoinen jono. Minulla on vielä etsinnässä niin ehdokas kuin puoluekin.