Kunta- ja palvelurakenneuudistus

Lienen joskus kirjoittanut meikäläisen kulttuurin nykyihmisen paradoksista, jonka hätäisesti hahmottelin graafiseen muotoon:


Asia tuli mieleeni kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja siihen liittyvästä, reilu kuukausi sitten Eduskunnalle annetusta puitelakiesityksestä (PDF-tiedosto, 827 kB).

Sinänsä mielenkiintoista, että enemmän kuin tähän lakiesitykseen, on kansanjoukkojen nähtäville tuodussa ja harjoittamassa julkisessa keskustelussa kiinnitetty huomiota taannoisen hedelmöityshoitokysymyksen kaltaisiin, suuren enemmistön elämään luultavasti puitelakia selvästi vähemmän vaikuttaviin lakihankkeisiin. Navat, paitsi omat, niin aivan erityisesti napojen alusetko ovat digitalisoituneessa ns. tietoyhteiskunnassa kaikkein kiinnostavimmat asiat? Tai sitten se kolkompi vaihtoehto. Mistä ihmeestä mieleen tulivat panssarivaunujen savunheittimet?

Rohkenen ennakoida, että ainakin joitakin kylmiä pisaroita runsaudensarven tarjoaman itsenäisyyden- ja riippumattomuudentunteen niskaan on tulossa, kun yhteiskunta on ottamassa meikäläisittäin pitkähkön askeleen liberalismilta näyttävään suuntaan. Jos valtio onkin ainakin joidenkin mielestä samansuuntaisia askeleita astellut jo vuosikymmenen tai puolitoista, ovat kunnat yhä kykynsä - ja valtion sälyttämien velvoitteiden - mukaan yrittäneet ylläpitää sitä pohjoismaista hyvinvointimallia, johon viimeistään 1970-luvun jälkipuoliskolla ja 1980-luvulla totuttiin. Nyt kun kuntien rahoituspohjan heikkeneminen ja valtion asettamat velvoitteet eivät enää kestävällä tavalla kohtaa, helpotetaan lainsäädännöllä kuntien asemaa siirtämällä palvelutehtävien hoitamista aikaisempaa enemmän markkinaohjauksen alle.

Löytyy varmasti useampikin tieteenala tai muu ideologia, joka on valmis tuomaroimaan asian joko hyväksi tai pahaksi. Tampere on ainakin yksi tutkijoille sopiva koekaniini.

Talven tuoksua

Talvi on monessa mielessä hyvä vuodenaika.

Maantieliikenteelle se tosin näyttää olevan aina yllätys saapuessaan. Kuulemma Tampereen läntisellä ohitustiellä oli 13 kilometrin pituinen jono neljän ruuhkan aikoihin. Rautatieliikenteen puolella kyseessä ei ole yllätys, kun kelpo pyry totutusti sekoittaa kiskoillakulkijoiden aikataulut, varmasti kuin junan vessa.

Iltatoimista tullessa pidimme kotipihassa lumityötalkoot. Kinostuneissa kohdissa sai katsoa, riittääkö saappaanvarsi. Päälle maittoi sauna.