 | Kaksi tietä |
Vastailmestyneessä Tekniikan Maailmassa kerrotaan Unimog Road-railer -nimisestä ajoneuvosta, joka lehden mukaan on "uusi kiskoliikenteen apuvälineeksi tarkoitettu sovellus". Road-railerin ideana on se, että maanteiltä ja maastoista tuttuun väkivahvaan kuorma-autoon on lisätty hydraulisesti nousevat ja laskevat kiskopyörät, jolloin ajoneuvo voi liikkua myös kiskoilla.
Sana "uusi" kiinnitti huomioni. Isäni valokuvasi alla esiintyvän Unimog 1600 Zweiwegin Valkeakoskella Säterin tehtaan ratapihalla kesäkuussa 1989. Zweiwegia yritettiin tuolloin kovasti myydä ainakin Valtionrautateille, ehkä teollisuudellekin.
Tavallaan mielenkiintoista on, että 1980-luvulla Suomessa esitelty tuote oli nimeltään Zweiweg ja nykyään se on Road-railer. Kulttuuri muuttuu, ja hankinnoista päättävät opiskelivat kouluissaan eri asioita 1940-50-luvuilla kuin 1960-70-luvuilla.
Väittävät, veturirunoilija A. Savolaisen sanoin, että Nyky-Unimogilla vetokoukussa tuhannen tonnin paino.
3 kommenttia:
Itse ihmettelin samaa uusi-sanaa. Omaan historiaani kuuluvat äärimmäise n tarkkaan luetut 80-luvun TM:ät joissa oli täysin identtinen juttu "uudesta" unimogista joka oikeilla välityksillä veti junaa ja jäi erikoisuudessaan mieleeni. Näemmä sekään ei sitten ollut uutuus vaikka sellaisena esiteltiin. Malleja tulee ilmeisesti niin harvoin että toimittajat ehtivät aina unohtaa että tämähän on esitelty jo useampaankin kertaan.
1980-luvulla Tekniikan Maailmat kuuluivat omaankin mielilukemistooni. En tosin muista tuota Unimogia, mutta rautatieharrastukseni olikin tuolloin vasta kehittymässä.
Muistelen, että Tommi tai joku muu Blogistanin filosofi kirjoitti joskus lapsuuden tai nuoruuden lukemistostaan Aku Ankkaa korostaen. Varhaisteini- ja teini-ikäisyyden osalta nostaisin omalta kohdaltani samaan asemaan juuri TM:n.
Minusta tuntuu, että lehti on mennyt niistä ajoista taaksepäin. Luultavasti se on vain muistojen kultaamista, mutta yhden selityksen olen keksivinäni. Kuten muukin yhteiskunta digitalisoitumisen myötä, on TM:kin ottanut alkuperäisistä asemistaan askeleita julistamisen ja mielipiteenilmaisun suuntaan. Käytännön asioihin keskittyvänä itseään pitävä lehti otti taannoin mielestäni melkoisen pohjakosketuksen eräällä metafysiikkaa käsittelevällä artikkelillaan, joka oli lähinnä lukijoiden vakuuttelua siitä, että harava olisi oikea väline seinän maalaamiseen.
Tämä liittynee siihen inhimillisesti katsoen hyvin ymmärrettävään suuntaukseen, jossa tekniikan kaltaisille käytännön- eli ammisosaamisen aloille - ennen kuin vihaiset korkeasti oppineet insinöörit käyvät kimppuuni haluan korostaa, että mielestäni ammmisosaamisen ala, oli koulutustaso tai -muoto mikä hyvänsä, on ainakin Pour le Mériten arvoinen asia - halutaan vetää tieteen täkkiä varsinaisten kovien tieteiden, kuten matematiikan, fysiikan, kemian tai historian yltä.
Siihen aikaan, kun tekniikan maailma ammensi ammiksesta, pysyttiin asiassa. Nyt on näkyvissä halua taivaanrannanmaalaustalkoisiin muiden taivaanrannanmaalarien joukkoon.
En tarkoita mollata kyseistä lehteä. Pääosin se on edelleen mitä mielenkiintoisinta luettavaa.
En osaa vertailla vanhoja ja uusia Tekniikan Maailmoja, mutta kun silloin tällöin voilkaisen lkehteä, se vaikuttaa aina auto- ja viihde-elektroniikkateollisuuden mainosjulkaisulta. Ehkä tämä on näköharha.
Oikeastaan piti kommentoida sellaista, että jos 80-luvun kuvia Valkeakoskelta löytyy enemmänkin, niin laita toki näkyville aina silloin tällöin. Kiinnostavat kovasti.
Lähetä kommentti