Valtion rahat Tallinnassa riittää eliittiin

Aamulla lähti laivalastillinen sähköinsinöörejä ja tuon vekkulin eliölajin lähisukulaisia Suomenlahden eteläpuolelle. Jostain syystä - kustannus-sellaisesta arvatenkin - tämäkin seminaari haluttiin järjestää muualla kuin kotimaassa. Teollisuuden, työmarkkinajärjestöjen ja opetusalan toimijoiden kuutisenkymmentä edustajaa on pohtinut maamme sähköalan ammatillisen koulutuksen tulevaisuuden suuntaviivoja Olümpia-konferenssikeskuksella. En usko, että on pelkkää patriarkaatin harjoittamaa sortoa se, että joukossa on vain kaksi naista. Luulen, että kuten taannoin kuvailemani museohoitokunta, ei tämäkään foorumi edusta erityisen tavoiteltua tai kunniakasta asemaa politiikan saralla - politiikkaahan se koulutuspolitiikkakin on.

Minun on vaikea muodostaa mielipidettä Opetushallituksen esityksestä "uudeksi" eli uusvanhaksi ammatillisen perustutkinnon (ns ammattikoulututkinto) malliksi. Järjestelmässä palattaisiin käytäntöön, että peruskoulunsa päättävät nuoret suorittaisivat pääsääntöisesti kaksivuotisen ammattikoulututkinnon. Nykyään tutkinto on kolmivuotinen, mutta omana kouluaikanani oli vielä myös kaksivuotisia linjoja. Ei muistaakseni kuitenkaan enää sähköalalla. Nyt kaikki linjat olisivat lähtökohtaisesti kaksivuotisia. Tiivistys vastaa toisen asteen ammatillisen koulutuksen osalta elinkeinoelämän tarpeeseen saada nuoret työelämän nykyistä aikaisemmin (eri asia on, onko myöhäisen työelämään siirtymisen ongelma yleensäkään kovin suuri juuri tällä koulutuksen sektorilla tai että kaipaako työelämä 18-vuotiaita enemmän kuin 19-vuotiaita). Tiivistäminen saataisiin aikaan karsimalla voimakkaasti yleissivistäviä aineita. Tällöin kaksivuotinen ammis menettäisi myös nykyisen yleisen jatko-opintokelpoisuutensa.

Asialla on hyvät ja huonot puolensa. Kiistämätön etu - työelämään siirtymisen aikaistamisen lisäksi - olisi se, että nykyjärjestelmän ongelma eli runsaista yleisaineiden opinnoista johtuva käytännöllisesti suuntautuvien keskeyttäminen oletettavasti vähenisi. Juuri tämä seikka on Opetushallituksen idean takana ja tunnen ongelman erittäin hyvin myös käytännön kokemuksen tasolla.

Mutta sitten se toinen puoli. Minulla on kieltämättä vanhanaikainen, humanistinen sivistysihanne, joka kulminoituu siihen, että - vaikka ammattikoulun välitunnilla ei välttämättä latinaksi keskusteltaisikaan - voisi yliopistoon pyrkiä niin halutessaan riippumatta sitä, onko suorittanut lukion vai ammattikoulun. Toisaalta jos tarjottu yleissivistys ei ole kelvannut, paha sitä on tuputtaakaan. Ja varttuessaan ja viisastuessaan voinee tulevaisuudessakin hankkia lisää yleissivistystä vaikka avoimessa yliopistossa ilman pohjakoulutusvaatimuksia

Siitä, että ammattikoulussakin opetetaan suomen kielen sijamuotoja, en osaa muodostaa mielipidettä oikein-väärin-akselilla.

Opetushallituksen esittämää ajatusta lieventää vapaaehtoinen kolmas opiskeluvuosi, joka toteutettaisiin pääasiassa oppisopimustyylillä ja joka oppisisältönsä puolesta tarjoaisi jatko-opintokelpoisuuden saattaen sisältää jopa valinnaisia ammattikorkeakoulukursseja. Tähän kohtaan kiinnitin omassa puheenvuorossa huomioni: kun voitaneen olettaa, että (1) jatko-opintokelpoisuuden vuoksi kolmantena vuotena opiskeltaviin asioihin kuuluisi melko paljon yleissivistävää ja/tai teoriapohjaista oppiainesta, (2) oppisopimustyyppisessä koulutuksessa lähiopetusta on melko vähän ja (3) omatoimiseen teoriatiedon omaksumiseen suuntautuneet nuoret luultavasti valitsevat jatkossakin ensisijaisesti lukiolinjan toisen asteen opinnoikseen, nousee kysymys, voiko ehdotettu malli johtaa ongelmallisiin tilanteisiin.

Näitä kysymyksiä voi märehtiä loppuillan. Parina aamuna on ollut niin aikainen herätys ja vastaavasti iltaisin myöhäinen nukkumaanmeno, että loppuilta ei tule kestämään kauan. Luulen, että illallisen jälkeen uni maittaa hyvin.

Huonetoveri kertoi, mistä kannattaa hankkia tuliaisjuomat. Minä muuten olen ensimmäistä kertaa elämässäni Virossa. Kuten tätä blogia moniin muihin vertaillen voi todeta, ei allekirjoittanut ole lainkaan ahkera ulkomaanmatkailija.